Lepakko, leikkiruokaa ja pipo ~ langallisia kokeiluja

Lankatyöt ovat olleet käsitöissä mun juttu numero yksi vuosikausien ajan: neulomista, virkkausta, kirjontaa ja ompelu on ollut se sivujuttu, jota toki tasaseen harrastin sitäkin. Nämä keikahtivat toisin päin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani. Silloin kestovaippojen ompelu vei mukanaan, vaateompelu vauvalle tuli vallalle vasta kun kestovaippoja oli riittävästi.

Vaikkakin langasta on syntynyt sukkaa, paitaa, takkia, nuttua, housua jne., niin pitsihuiveja en ole tehnyt kuin kaksi. Toisen tein itselleni veljeni häihin, jolloin olin viimeisilläni raskaana (vauva syntyikin parin päivän kuluttua) ja toisen tein nyt joululomalla kirjasta, jonka sain joulupukilta. Langaksi tarttui omista kätköistäni musta Novitan Rose Mohair, joka oli tullut lankojeni joukkoon kierimään jostain, ja toinenkin kerä löytyi sitten vielä toisesta paikkaa. Musta mohairlanka on aika viheliäistä neulottavaa - varsinkin jos sattuu tulemaan virhe. Onneksi ohje oli melko helppo, kunhan siitä pääsi ensin jyvälle. Ja ohje siis löytyy kirjasta Neulottu rakkaudella ~ Huiveja, pipoja, sukkia ja pikkuisen pitsiä (Eva Trotzig & Erika Åberg, Kustannus-Mäkelä Oy 2014). Ihmettelin neuloessani, että jopas on poikkeuksellista. Minä, joka en juurikaan käytä hartiahuiveja ja mustaa väriä, neulon itselleni mustaa hartiahuivia langasta, jonka alkuperää en muista (yleensä muistan hyvinkin ostamani langat, joten tämän olen ehkä saanut).  Huivi on saanut perheessäni nimen lepakko. Lepakko liihotteli olkapäilleni lepäämään äänettömästi ja yllättäen.

Toinen joulupukilta tullut käsityökirja on Erika Knightin Tyylikkäät silmukat, jossa on ihanan rauhallisia kuvia virkkuutöistä ja ihan kokeilemisen arvoisia ohjeita. Eräänä lomapäivänäni pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja sielät tarttui matkaan lankoja. Suunta kyllä saisi olla ennemin toisin päin, mutta minkäs teet kun vaalea beige Samos-lanka kera Alabaman ja muutaman muun huuteli korista ostamaan itsensä. Alabama muotoutui kirjan mallivirkkausohjeella elämäni ensimmäiseksi virkatuksi tiskirätiksi (ennen olen neulonut yhden) ja Samos pääsi pikkutyttöjeni keittiöön pikkuleipinä ja vohveleina. Vielä pitäisi tehdä hieman mansikkaa ja kermavaahtoa. Nuorimmaiseni tilasi minulta sitten pannulaput keittiöönsä, ruuat on usein kuumia uunista otettaessa. Tietenkin!

Nuorimmaiseni pipo myös valmistui joululomani aikana. Ohje on omasta päästä ja lanka on Novitan Hile. Aloitin työn luomalla suurinpiirtein sopivan määrän silmukoita, neuloin hieman joustinta ja sitten siirryin palmikoihin. Korvaläpät tein lopuksi. Tyttö tykkää piposta! Siinä on hieman frozenia, letit ja tupsu, joka on aika suurellinen, mutta hauska oikeastaan, vaikka pienempi olisi ollut hieman passelimpi. Isosisko on tilannut itselleen oman lettipipon ilman korvaläppiä ja niistä lähteviä lettejä. Se onkin varmaan tehtävä seuraavaksi.

Vuoden vaihtuessa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! 

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä jonkinlaisia lupauksia tai suunnitelmia. Minullakin on niitä kosolti liittyen tähän käsityöharrastukseen. On kaikenlaisia ideoita ja toiveita, joita lapset ovat esittäneet. Oma vaatekaappikin tarvitsee jotain kivaa. Mutta yksi kaappi joka huutaa jo armoa on se, jossa nämä joustavat kankaat sijaitsevat sillä niitähän on liikaa! Tarkkasilmäinen huomaa, että yksi noiden joustavien joukossa on sininen tekoturkis. Se pitäisi pikinmiten kääntää tytöille liiveiksi. Monesta kankaasta on tehty jo jotain, mutta ilmeisesti (lähes) aina tulee ostettua yli tarpeen.

Ja sitten on näiden lisäksi tietenkin ne kaikki joustamattomat ja tilkut...  Mutta onneksi nyt kun on vielä vähän joululomaa jäljellä, niin ehdin myös jotain ompelemaankin. Tänään valmistui tyttösille legginsit trikoosta, jota isompi useampaan kertaan pyysi ostamaan Eurokankaasta. Lopulta hellyin ja 80 cm palasta tuli molemmille mieluisat housut. Pikainen kuva otettu tyttösten katsoessa Onneli ja Anneli elokuvaa (jossa on muuten mm. ihania mekkosia)

Tilkkuja olen saanut hieman vähennettyä ompelemalla mm. pikkareita. Tässä muutama viimeiseksi valmistunut.

Neulepuolella valmistui viimeiseksi viime vuoden puolella ihanat karkkivillasukat nuorimmaiselleni. Tarkoitus oli tehdä nämä pukinkonttiin, mutta eipä ollut mahdollisuutta neuloa salassa valmiiksi asti. Lankana on ihana Teeteen Salla. En ole ennen tästä langasta tehnyt mitään, mutta ihastuin kovasti kyllä. Villaa, mutta ihanan tuntuista ja oi, mitkä värit! Isompikin saanee sukat vielä tästä langasta, ehkäpä minä itsekin...