Langanpyöritystä

Olen aina tykännyt erilaisista lankatekniikoista ja uusien juttujen kokeilusta.  Tälle vuodelle olen päättäyt opetella kehräämään värttinällä. Kerran olen pikaisesti saanut pikku opastuksen aiheeseen, muuten tämä nyt sitten etenee ihan yritys-erehdys -tekniikalla. Olen melko huono seuraamaan ohjeita ja opin ehkä parhaiten kantapään kautta ja kokeilemalla itse. Tästä ensimmäisestä langastani on tulossa tällainen ns. taidelanka. Ehkä joskus minulla on rukki ja kehrään itse sukka- ja huivilankani. Siihen asti käytän muiden tekemiä lankoja. Viimeisimpiä muiden tekemistä langoista on minun käsissäni syntynyt:

Villasukat, jotka on aloitettu perinteisesti ylhäältä alas ilman mitään kummempaa ohjetta. Tykkään väreistä ja tuosta räjähtävästä helmineuleesta. Lanka on seiskaveikkaa omista heräteostoskoreista löytynyt.

Tämä kolmiohuivi on omasta päästä syntynyt ja lankana Novitan joku huopuva täysvillainen. Huivi on aloitettu ylhäältä alas. Vyötteet oon hukannut ja automatkalla pohjoiseen tämä valmistui. Siksi kuvauspaikka on ollut auto. Lanka on minusta hurjan paljon kauniimpaa neuleena kuin kerällä. Joissakin langoissa se on toisin päin, mutta ehkä tässä juuri on lanka ja toteutus kohdanneet toisensa täydellisesti.

Pipo Katia Merino 100% langasta. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja  olipa ihanaa neulottavaa! Varmasti tulen jatkossakin käyttämään tätä lankaa töissäni. Toivottavasti on myös käytössäkin laadukkaaksi osoittautuva lanka.

Aikaisemmin tänä talvena valmistuneita pipoja ja hänen korkeutensa ylimmäinen laaduntarkkailija ja pipovahti Riffi.

Valkoiset ja roosa pipo kierrätyskeskuksesta löydettyä Novitan paljettilankaa. Muhkeaa ja nopeasti valmistuvaa. Valkoiset neulottu, roosa virkattu spiraalina. Lämmintä ja käytännöllistä. Pinkki ja turkoosi tupsupipo Boston Aqua protect lankaa, joissa ohjeena tämä. Samalla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin itselleni pipon. Lanka kivaa vettähylkivää lankaa sateisen ja kylmän sään päähineeseen. Ohjekin oli suhteellisen helppo.

Viimeisin valmistunut neule on tämä pieni kolmiohuivi, jossa yksi kerä kierrätyskeskuksesta löytynyttä Dropsin big delight lankaa. Aivan ihanan ihastuttavat värit!! Malli omaa tuotantoa ja neulottu ylhäältä alas. Lisäykset on tehty aina keskimäisen silmukan molemmin puolin ja kahden reunasilmukan sisäpuolella. Kaksi reunasilmukkaa on neulottu aina oikein, viimeisen reunasilmukan neulon aina kiertäen ja neulon aina myös rivin ensimmäisen silmukan. Näin minulla syntyy mielestäni kaunein reuna neuleisiin.


Jo aikaa sitten valmistuneet villasukat 1-vuotiaalle kummitytölle Novita woolista. Väri on oikeasti kaunis aqua-turkoosi, mutta jostain syystä kamera näyttää lattian värin punertavampana kuin onkaan. Itseasiassa aika hauskaa, ylemmän kuvan huivi ja nämä sukat on otettu samalla lattialla samassa kohtaa!

Bling bling ja hui kauhistus!

Oi, mikä onkaan ihanampaa kuin hangella kimaltelevat jäätimantit, samettisen tumma taivas tähtien tuikkiessa tai auringonvalon kimallus kilo veden pinnalla? Niin, pitää sitä kimallusta olla myös vaatteissa. Välillä vain aavistus ja välillä niin paljon kuin mahdollista.

Blogissa on ollut hiljaiseloa puolisen vuotta. Olen kyllä käsitöitä tehnyt ja aika moneen ompeluksista on tullut sitä tyttöjen mielestä niin ihanaa bling blingiä. Ostin kädentaitomessuilta kätevän aplikaattorin liimapohjaisten srassien kiinnittämiseen. Ihana laite! Ei silitysraudalla säätämistä! Strasseilla saa nyt helpommin kuvioita aikaan ja strassi tulee juuri siihen kohtaan kun haluaa (silitysraudalla suojakankaan kanssa kohdistus oli vähän niin ja näin). Sillä saa blingit halutessaan myös neuleisiin kiinni.

Viime syksyn vaativin, mutta myös eniten onnistumisen kokemusta ja iloa tuottavin ompelukseni oli rytmisen kilpavoimistelun puku 6-vuotiaalle tyttärelleni. Olin yhden puvun tehnyt jo aikaisemmin - en oikein tiennyt silloin lajin asettamia vaatimuksia puvulle. Ensimmäisestä puvusta oli kuitenkin paljon apua toisen puvun valmistamisessa, koska toisen puvun pohjana on ensimmäisen puvun kaava lehdestä Ottobre 1/2007.

Puvun ulkonäön suunnittelin voimistelijan kanssa yhdessä. Sitten seurasi lukuisia sukelluksia EK:n palalaareihin. Kaavojen piirtämiseen kuului lukuisia viivojen vetämisiä viivoittimen kanssa ja osien numerointia. Kaavaa tuli muutettua aika paljon. Helman kaavoitin kokonaan uudestaan (alkuperäisessä oli rypytetty ja lyhyempi helma), haaraosa lyheni useita senttejä. Miehusta kapeni, hihat pitenivät ja kapenivat. Pääntielle tuli pieni pystykaulus ja takakappaleelle halkio, johon tuli hakaskiinnitys.

Ompeluvaiheessa alkuun harsin kappaleita toisiinsa kiinni, mutta lopulta rohkenin yhdistää osia suoraan koneompeleella. Ompeleena käytin kapeaa siksakkia, koska koneeni jousto-ompeleet eivät onnistuneet lycralla. Siksakki on myös helpompi purkaa kuin jousto-omme. Neulana käytin superstretch-neulaa (organ).

Ompelun jälkeen alkoi strassien liimailu ja se olikin mukavaa puuhaa ja sekä puvun tekijä että käyttäjä olimme molemmat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja heti aloin miettiä, millainen olisi seuraava puku. Niin innostavaa ja inspiroivaa oli kilpapuvun valmistus.

 Halloweenin aikaan isomman tyttöni koululla oli disco, jonne sai pukeutua teeman mukaisesti. Pikkuisen viime tinkaan valmistelu jäi, mutta tuloksena oli tällainen musta huppuviitta ja valmiiseen hameeseen lisätyt paljettikangasriekaleet. Kuvassa pikku Mustahilkka sutensa kanssa. Hui!

 Toisenlaisia käsitöitä ovat nämä noidansormet. Vai onko kyseessä huolimattomien saumuriompelijoiden sormet? En ollut ennen valmistanut mitään näin hauskaa leivonnaista. Taikina on perus murokeksitaikinaa, kyntenä manteli ja veri on punaista geeliväriä. Näitä tarjottiin Halloween-discon etkoilla, jotka tyttäreni halusi kavereilleen järjestää. Oli kyllä kammottavat kekkerit!

Pikkuisen pippuria tuo käsitöiden tekoon pippurisuola-värinen keskikokoinen snautserini Riffi. Neitokaisellla on ikää 11 kuukautta ja hän on erittäin kiinnostunut villasta. Myös kankaiden päällä makoilu on mieluisaa puuhaa. Tähä rusettitrikooseen Riffi ihastui jotenkin ylenmäärin ja ei olisi millään poistunut sen päältä ja myöhemmin kävi nappasemassa tilkkuja itselleen. Lupasin sille trikoosta tehdä jotain. No, idea odottaa vielä itseään. Koirani seuraa niin tarkasti mitä teen, että jos sillä olisi kädet, niin uskoisin sen osaavan jo neuloa, virkata, kehrätä, ommella ja täyttää täytekakun.