Kyllähän minäkin kun kerta muutkin

Viime aikoina on tullut seurattua neulepodcasteja - ja ei, en ole tekemässä videoita (vielä) - vaan innostuin niiden myötä värjäämisestä. Varmaan joskus 10 vuotta sitten värjäsin jotain ehkä hieman epäonnistuneesti, mutta nyt tuli tutustuttua aiheeseen ehkä hieman paremmin. Ja voi, kyllä homma vei mennessään.

Ennen kuin ryhdyin hommaan kävin kierroksella kierrätyskeskuksessa ja sieltä tarttui mukaan edulliset emalikattila ja taikinakulho sekä villalankoja. Minulla on tapana haistella lankoja, jonka perusteella teen arvion onko villaa vai ei. Mukaani tarttuivat langat olivat taattua villaa vyötepuutteista huolimatta. Kierrätyskeskukseen jäi kolme vyyhtiä, joissa epäilin olevan osittain jotain muuta kuitua kuin villaa. Kuitenkin innostuin värjäyksestä niin, että lopulta hain nekin sieltä pois pyörimästä ja niistä tulikin aivan ihania.

 Ensimmäiset langat puretuksessa. Käytin vaihtelevasti 1/4, 1/5 etikkaa lämpimän veden lisänä.

 Punaista karamelliväriä. Jännittävää

 Luonnonharmaa 7-veljestä puretuksessa.

















Ja mitä  sieltä kattilasta nouseekaan?

 Lopulta pesin langat vielä Ecover -villapesuaineella, mutta sitä ennen vielä kuumensin hetken mikroaaltouunissa - varmuuden vuoksi.Pesussa ei lähtenyt väriä.

 Kuivumassa lämpimässä kesätuulessa. Langat kuivuivatkin nopeasti. Tuo keltainen oli saanut vielä dippauksen curryyn. Oli todella tehokas värjääjä.



















Ja tällaisia ihanuuksia niistä sitten tuli! Värit eivät  alla toistu ihan niin kauniina kuin oikeasti ovat, ylemmässä kuvassa ovat vielä märkiä ja siksi vahvemmat värit, mutta silti todellisuus lähempänä sitä kuin alakuvaa. Mutta kauniita silti!

 Olipahan sitten pakko noutaa ne sekoitelangat kierrätyskeskuksesta ja muun muassa tällaisia lankoja vielä syntyi:

Kolme vasemanpuoleista on tuntematonta sekoitelankaa. Keskimmäisen vyyhdin käsitteli vielä ihana laaduntarkkailija koirani. Kaksi vasemmanpuoleista värjäsin lasteni kanssa. Niistä vasemmanpuoleinen on Hyvilla Oy:n Finella puhdasta uutta villaa kierrätyskeskuksesta myöskin ja oikeanpuoleinen luonnonvalkoista 7 veljestä ihan marketista. Pitää vielä kuvata langat auringossa niin näette kuinka herkullisia ne ovatkaan oikeassa valaistuksessa.

Värjäiyjen ohessa olen tehnyt pieniä neule- ja virkkuutöitä:

Tiskirätit bambulangoista, jotka olen joskus poiminut myös kierrätyskeskuksesta, olivat mukavat pikku työt, kun en osannut päättää mitä olisin tehnyt ja pakko oli tehdä jotain.  Harmaa pääsi kahteen kuvaan, kun on niin kaunis mielestäni.

Neuloin tytöilleni iloiset villasukat 7 veljestä -langasta. Yhdessä nimesimme nämä mango-vadelmasorbettisukiksi! Kouluun menevä tyttäreni kieputteli tuollaisen koristeen leikkimökkiin kun minä istuin laiturilla neulomassa sukkia.

Kyllä värien hehkussa huomaa eron, kun valaistus vaihtuu! Molemmat sukkaparit on aloitettu kärjestä. Isommissa oikeanpuoleisissa olen tehnyt hieman erilaisen tiimalasikantapään kuin yleensä. Idean bongasin jostain neulepodcastista, mutta en tiedä kuinka kaukana se siitä todellisuudessa on. Kitenkin, lyhennettyjen kerrosten jälkeen olen tehnyt muutaman kerroksen lisää niillä kantapään silmukoilla, ennen kuin olen palannut takaisin neulomaan sukkapuikoilla ja ns. normaaliin kohtaan on tullut pienet kiilakavennukset. Sukat näyttävät tosi pitkiltä ja kapeilta, mutta istuvat täydellisesti 11-vuotiaan esikoiseni jalkaan. Silmukkamäärät ovat siis samat näissä sukissa joista toiset ovat noin koko 34 ja toiset 37. Lankaa jäi kumpaakin väriä pienehköt kerät jäljelle.

Näitä lankoja on vielä jäljellä kaksi täyttä kerää, joten itsellenikin aion tehdä samistelusukat.  Niin ja minä tykkään neuloa Knit Pron lyhyillä sukkapuikoilla. Nämä tuli tehtyä cubicseilla. Zingit ovat myös tosi hyvät mielestäni.

Langanpyöritystä

Olen aina tykännyt erilaisista lankatekniikoista ja uusien juttujen kokeilusta.  Tälle vuodelle olen päättäyt opetella kehräämään värttinällä. Kerran olen pikaisesti saanut pikku opastuksen aiheeseen, muuten tämä nyt sitten etenee ihan yritys-erehdys -tekniikalla. Olen melko huono seuraamaan ohjeita ja opin ehkä parhaiten kantapään kautta ja kokeilemalla itse. Tästä ensimmäisestä langastani on tulossa tällainen ns. taidelanka. Ehkä joskus minulla on rukki ja kehrään itse sukka- ja huivilankani. Siihen asti käytän muiden tekemiä lankoja. Viimeisimpiä muiden tekemistä langoista on minun käsissäni syntynyt:

Villasukat, jotka on aloitettu perinteisesti ylhäältä alas ilman mitään kummempaa ohjetta. Tykkään väreistä ja tuosta räjähtävästä helmineuleesta. Lanka on seiskaveikkaa omista heräteostoskoreista löytynyt.

Tämä kolmiohuivi on omasta päästä syntynyt ja lankana Novitan joku huopuva täysvillainen. Huivi on aloitettu ylhäältä alas. Vyötteet oon hukannut ja automatkalla pohjoiseen tämä valmistui. Siksi kuvauspaikka on ollut auto. Lanka on minusta hurjan paljon kauniimpaa neuleena kuin kerällä. Joissakin langoissa se on toisin päin, mutta ehkä tässä juuri on lanka ja toteutus kohdanneet toisensa täydellisesti.

Pipo Katia Merino 100% langasta. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja  olipa ihanaa neulottavaa! Varmasti tulen jatkossakin käyttämään tätä lankaa töissäni. Toivottavasti on myös käytössäkin laadukkaaksi osoittautuva lanka.

Aikaisemmin tänä talvena valmistuneita pipoja ja hänen korkeutensa ylimmäinen laaduntarkkailija ja pipovahti Riffi.

Valkoiset ja roosa pipo kierrätyskeskuksesta löydettyä Novitan paljettilankaa. Muhkeaa ja nopeasti valmistuvaa. Valkoiset neulottu, roosa virkattu spiraalina. Lämmintä ja käytännöllistä. Pinkki ja turkoosi tupsupipo Boston Aqua protect lankaa, joissa ohjeena tämä. Samalla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin itselleni pipon. Lanka kivaa vettähylkivää lankaa sateisen ja kylmän sään päähineeseen. Ohjekin oli suhteellisen helppo.

Viimeisin valmistunut neule on tämä pieni kolmiohuivi, jossa yksi kerä kierrätyskeskuksesta löytynyttä Dropsin big delight lankaa. Aivan ihanan ihastuttavat värit!! Malli omaa tuotantoa ja neulottu ylhäältä alas. Lisäykset on tehty aina keskimäisen silmukan molemmin puolin ja kahden reunasilmukan sisäpuolella. Kaksi reunasilmukkaa on neulottu aina oikein, viimeisen reunasilmukan neulon aina kiertäen ja neulon aina myös rivin ensimmäisen silmukan. Näin minulla syntyy mielestäni kaunein reuna neuleisiin.


Jo aikaa sitten valmistuneet villasukat 1-vuotiaalle kummitytölle Novita woolista. Väri on oikeasti kaunis aqua-turkoosi, mutta jostain syystä kamera näyttää lattian värin punertavampana kuin onkaan. Itseasiassa aika hauskaa, ylemmän kuvan huivi ja nämä sukat on otettu samalla lattialla samassa kohtaa!

Lepakko, leikkiruokaa ja pipo ~ langallisia kokeiluja

Lankatyöt ovat olleet käsitöissä mun juttu numero yksi vuosikausien ajan: neulomista, virkkausta, kirjontaa ja ompelu on ollut se sivujuttu, jota toki tasaseen harrastin sitäkin. Nämä keikahtivat toisin päin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani. Silloin kestovaippojen ompelu vei mukanaan, vaateompelu vauvalle tuli vallalle vasta kun kestovaippoja oli riittävästi.

Vaikkakin langasta on syntynyt sukkaa, paitaa, takkia, nuttua, housua jne., niin pitsihuiveja en ole tehnyt kuin kaksi. Toisen tein itselleni veljeni häihin, jolloin olin viimeisilläni raskaana (vauva syntyikin parin päivän kuluttua) ja toisen tein nyt joululomalla kirjasta, jonka sain joulupukilta. Langaksi tarttui omista kätköistäni musta Novitan Rose Mohair, joka oli tullut lankojeni joukkoon kierimään jostain, ja toinenkin kerä löytyi sitten vielä toisesta paikkaa. Musta mohairlanka on aika viheliäistä neulottavaa - varsinkin jos sattuu tulemaan virhe. Onneksi ohje oli melko helppo, kunhan siitä pääsi ensin jyvälle. Ja ohje siis löytyy kirjasta Neulottu rakkaudella ~ Huiveja, pipoja, sukkia ja pikkuisen pitsiä (Eva Trotzig & Erika Åberg, Kustannus-Mäkelä Oy 2014). Ihmettelin neuloessani, että jopas on poikkeuksellista. Minä, joka en juurikaan käytä hartiahuiveja ja mustaa väriä, neulon itselleni mustaa hartiahuivia langasta, jonka alkuperää en muista (yleensä muistan hyvinkin ostamani langat, joten tämän olen ehkä saanut).  Huivi on saanut perheessäni nimen lepakko. Lepakko liihotteli olkapäilleni lepäämään äänettömästi ja yllättäen.

Toinen joulupukilta tullut käsityökirja on Erika Knightin Tyylikkäät silmukat, jossa on ihanan rauhallisia kuvia virkkuutöistä ja ihan kokeilemisen arvoisia ohjeita. Eräänä lomapäivänäni pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja sielät tarttui matkaan lankoja. Suunta kyllä saisi olla ennemin toisin päin, mutta minkäs teet kun vaalea beige Samos-lanka kera Alabaman ja muutaman muun huuteli korista ostamaan itsensä. Alabama muotoutui kirjan mallivirkkausohjeella elämäni ensimmäiseksi virkatuksi tiskirätiksi (ennen olen neulonut yhden) ja Samos pääsi pikkutyttöjeni keittiöön pikkuleipinä ja vohveleina. Vielä pitäisi tehdä hieman mansikkaa ja kermavaahtoa. Nuorimmaiseni tilasi minulta sitten pannulaput keittiöönsä, ruuat on usein kuumia uunista otettaessa. Tietenkin!

Nuorimmaiseni pipo myös valmistui joululomani aikana. Ohje on omasta päästä ja lanka on Novitan Hile. Aloitin työn luomalla suurinpiirtein sopivan määrän silmukoita, neuloin hieman joustinta ja sitten siirryin palmikoihin. Korvaläpät tein lopuksi. Tyttö tykkää piposta! Siinä on hieman frozenia, letit ja tupsu, joka on aika suurellinen, mutta hauska oikeastaan, vaikka pienempi olisi ollut hieman passelimpi. Isosisko on tilannut itselleen oman lettipipon ilman korvaläppiä ja niistä lähteviä lettejä. Se onkin varmaan tehtävä seuraavaksi.