Langanpyöritystä

Olen aina tykännyt erilaisista lankatekniikoista ja uusien juttujen kokeilusta.  Tälle vuodelle olen päättäyt opetella kehräämään värttinällä. Kerran olen pikaisesti saanut pikku opastuksen aiheeseen, muuten tämä nyt sitten etenee ihan yritys-erehdys -tekniikalla. Olen melko huono seuraamaan ohjeita ja opin ehkä parhaiten kantapään kautta ja kokeilemalla itse. Tästä ensimmäisestä langastani on tulossa tällainen ns. taidelanka. Ehkä joskus minulla on rukki ja kehrään itse sukka- ja huivilankani. Siihen asti käytän muiden tekemiä lankoja. Viimeisimpiä muiden tekemistä langoista on minun käsissäni syntynyt:

Villasukat, jotka on aloitettu perinteisesti ylhäältä alas ilman mitään kummempaa ohjetta. Tykkään väreistä ja tuosta räjähtävästä helmineuleesta. Lanka on seiskaveikkaa omista heräteostoskoreista löytynyt.

Tämä kolmiohuivi on omasta päästä syntynyt ja lankana Novitan joku huopuva täysvillainen. Huivi on aloitettu ylhäältä alas. Vyötteet oon hukannut ja automatkalla pohjoiseen tämä valmistui. Siksi kuvauspaikka on ollut auto. Lanka on minusta hurjan paljon kauniimpaa neuleena kuin kerällä. Joissakin langoissa se on toisin päin, mutta ehkä tässä juuri on lanka ja toteutus kohdanneet toisensa täydellisesti.

Pipo Katia Merino 100% langasta. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja  olipa ihanaa neulottavaa! Varmasti tulen jatkossakin käyttämään tätä lankaa töissäni. Toivottavasti on myös käytössäkin laadukkaaksi osoittautuva lanka.

Aikaisemmin tänä talvena valmistuneita pipoja ja hänen korkeutensa ylimmäinen laaduntarkkailija ja pipovahti Riffi.

Valkoiset ja roosa pipo kierrätyskeskuksesta löydettyä Novitan paljettilankaa. Muhkeaa ja nopeasti valmistuvaa. Valkoiset neulottu, roosa virkattu spiraalina. Lämmintä ja käytännöllistä. Pinkki ja turkoosi tupsupipo Boston Aqua protect lankaa, joissa ohjeena tämä. Samalla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin itselleni pipon. Lanka kivaa vettähylkivää lankaa sateisen ja kylmän sään päähineeseen. Ohjekin oli suhteellisen helppo.

Viimeisin valmistunut neule on tämä pieni kolmiohuivi, jossa yksi kerä kierrätyskeskuksesta löytynyttä Dropsin big delight lankaa. Aivan ihanan ihastuttavat värit!! Malli omaa tuotantoa ja neulottu ylhäältä alas. Lisäykset on tehty aina keskimäisen silmukan molemmin puolin ja kahden reunasilmukan sisäpuolella. Kaksi reunasilmukkaa on neulottu aina oikein, viimeisen reunasilmukan neulon aina kiertäen ja neulon aina myös rivin ensimmäisen silmukan. Näin minulla syntyy mielestäni kaunein reuna neuleisiin.


Jo aikaa sitten valmistuneet villasukat 1-vuotiaalle kummitytölle Novita woolista. Väri on oikeasti kaunis aqua-turkoosi, mutta jostain syystä kamera näyttää lattian värin punertavampana kuin onkaan. Itseasiassa aika hauskaa, ylemmän kuvan huivi ja nämä sukat on otettu samalla lattialla samassa kohtaa!

Villasukka päivässä pitää selkäkivun siedettävänä

Kesäloma on nyt ontuen lähtenyt käyntiin - kirjaimellisesti. Esikoisen kesäkuumetta serurasi liukkaan lattian horjahdus (taisin nousta lattialta kaavoja piirtämästä), josta aiheutui ikävä, vuodelepoon pakottava, selkäkipu muutamaa päivää myöhemmin.

Onneksi olin ottanut mökille mukaan iloisenkirjavaa villalankaa ja tikuttelin selinmakuulla tällaiset sukat. Toisen tein yhden päivän aikana, mistä olen todella ylpeä. Olen niitä ihmisiä, joilla toinen sukka saattaa jäädä aikeeksi (olen koettanut kahta sukkaa kerralla pyöröpuikolla, mutta sukkapuikot ovat mun juttu). Tässäkin oli vaarana, mutta sitten päätin, että nyt puikot, lanka ja aloituksen oiva apuri virkuukoukku kauniiseen kätöseen ja hommiin. Ja sitä hommaa jatkoin, kunnes sukka oli valmis.

Sukat neuloin kärjestä alkaen, mistä tavasta tykkään kyllä paljon. Silmukoiden luomisessa on tärkeää, että aloituksesta tulee riittävän napakka ettei sukkien kärjet ala heti irvistellä. Virkkuukoukulla on puikkoa helpompi neuloa tiukoissa kohdin ilman että puikot vääntyy mutkalle...

Kantapää on tehty lyhennetyin kerroksin ja iloinen olen että lopultakin tämä alkaa sujua niin että reikäisyys on aika vähäistä. Käsialan tulee olla tosi tiukkaa tässäkin kohdin, mutta kannattaa. Oma käsialani on normaalisti melko löysä, jonka vuoksi käytän puolta tai joskus numeroa suositusta pienempiä puikkoja. Tässä langassa puikkosuositus on 3-4. Minä neuloin puikoilla kokoa 2,5.




Lankana Schachenmayr Regia, 6-fädig color, joten lanka raidoittui kivasti itsekseen. Ihanat iloiset raidat ja väriterapiaa. Ohje omasta päästä. Tykkään!

Toivon että aurinko paistaisi tähän risukasaan joskus vaikkapa arpaonnen muodossa. Enpä osannut tuosta kuvasta tehdä linkkiä, mutta klikkaamalla tekstiä pitäisi päästä Mutturallan blogiin, jossa voi osallistua arvontaan. Mutturalla arpoo





Ps. Narulla kuivuu ihania kankaita ja uusin Ottobre oli odottamassa kun saavuin mökiltä kotiin. :)

Lepakko, leikkiruokaa ja pipo ~ langallisia kokeiluja

Lankatyöt ovat olleet käsitöissä mun juttu numero yksi vuosikausien ajan: neulomista, virkkausta, kirjontaa ja ompelu on ollut se sivujuttu, jota toki tasaseen harrastin sitäkin. Nämä keikahtivat toisin päin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani. Silloin kestovaippojen ompelu vei mukanaan, vaateompelu vauvalle tuli vallalle vasta kun kestovaippoja oli riittävästi.

Vaikkakin langasta on syntynyt sukkaa, paitaa, takkia, nuttua, housua jne., niin pitsihuiveja en ole tehnyt kuin kaksi. Toisen tein itselleni veljeni häihin, jolloin olin viimeisilläni raskaana (vauva syntyikin parin päivän kuluttua) ja toisen tein nyt joululomalla kirjasta, jonka sain joulupukilta. Langaksi tarttui omista kätköistäni musta Novitan Rose Mohair, joka oli tullut lankojeni joukkoon kierimään jostain, ja toinenkin kerä löytyi sitten vielä toisesta paikkaa. Musta mohairlanka on aika viheliäistä neulottavaa - varsinkin jos sattuu tulemaan virhe. Onneksi ohje oli melko helppo, kunhan siitä pääsi ensin jyvälle. Ja ohje siis löytyy kirjasta Neulottu rakkaudella ~ Huiveja, pipoja, sukkia ja pikkuisen pitsiä (Eva Trotzig & Erika Åberg, Kustannus-Mäkelä Oy 2014). Ihmettelin neuloessani, että jopas on poikkeuksellista. Minä, joka en juurikaan käytä hartiahuiveja ja mustaa väriä, neulon itselleni mustaa hartiahuivia langasta, jonka alkuperää en muista (yleensä muistan hyvinkin ostamani langat, joten tämän olen ehkä saanut).  Huivi on saanut perheessäni nimen lepakko. Lepakko liihotteli olkapäilleni lepäämään äänettömästi ja yllättäen.

Toinen joulupukilta tullut käsityökirja on Erika Knightin Tyylikkäät silmukat, jossa on ihanan rauhallisia kuvia virkkuutöistä ja ihan kokeilemisen arvoisia ohjeita. Eräänä lomapäivänäni pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja sielät tarttui matkaan lankoja. Suunta kyllä saisi olla ennemin toisin päin, mutta minkäs teet kun vaalea beige Samos-lanka kera Alabaman ja muutaman muun huuteli korista ostamaan itsensä. Alabama muotoutui kirjan mallivirkkausohjeella elämäni ensimmäiseksi virkatuksi tiskirätiksi (ennen olen neulonut yhden) ja Samos pääsi pikkutyttöjeni keittiöön pikkuleipinä ja vohveleina. Vielä pitäisi tehdä hieman mansikkaa ja kermavaahtoa. Nuorimmaiseni tilasi minulta sitten pannulaput keittiöönsä, ruuat on usein kuumia uunista otettaessa. Tietenkin!

Nuorimmaiseni pipo myös valmistui joululomani aikana. Ohje on omasta päästä ja lanka on Novitan Hile. Aloitin työn luomalla suurinpiirtein sopivan määrän silmukoita, neuloin hieman joustinta ja sitten siirryin palmikoihin. Korvaläpät tein lopuksi. Tyttö tykkää piposta! Siinä on hieman frozenia, letit ja tupsu, joka on aika suurellinen, mutta hauska oikeastaan, vaikka pienempi olisi ollut hieman passelimpi. Isosisko on tilannut itselleen oman lettipipon ilman korvaläppiä ja niistä lähteviä lettejä. Se onkin varmaan tehtävä seuraavaksi.

Talvi tulee, vaikka toistaiseksi siitä on ollut Etelä-Suomessa vain pikku maistiaisia syksyn harmauden keskellä. Talveksi tarvitaan tietenkin lämmittäviä vaatekappaleita ja vieläpä ihanista värikkäistä langoista neulottuna ne antavat omaa väriteraapiaansa pimeimpään vuodenaikaan.

Esikoinen sai pipon ja lapaset alelaarista ostetusta Novita Hileestä. Ostin useamman kerän vaaleanpunaista ja yhden sinisen tehosteväriksi, koska enempää tätä lankaa ei siinä ollut. Tytöt ihastuivat siniseen väriin, jota en sitten yrityksistä huolimatta kaupoista täällä kotopuolessa enää löytänyt. Onneksi pääsin käymään Karnaluksissa ja sieltä sitä löytyi - vielä suomalaista alehintaa edullisemminkin! Kuitenkin olin aloittanut isommalle tytölle pipoa vaaleanpunaisesta ja se sai vielä kaverikseen lapaset. Sekä pipon että lapasten malli on omasta päästä. Tyttö itse teki pipoon tupsun. Seuraavaan pipon teen hieman syvempänä. Näyttää siltä, että neule hieman leviää ja samalla lyhenee käytössä. Äitinä tietenkin toivoo, että pipo lämmittää mahdollisimman paljon, mutta tyttö on enemmän kuin tyytyväinen.

 

Karnaluksin lanka- ja käsityötarvikkeiden ihmemaailman lisäksi pääsin käymään myös Kädentaitomesuilla Tampereella. Sieltä kaikkien ihanien juttujen keskeltä Tapion lankakaupasta matkaan tarttui Drops Gig Delight kerä. Samaisesta langasta olin vuosi sitten tehnyt huivin ja nyt teki mieli saada huiville pipo kaveriksi. Ohje pipoon löytyi lähikaupan lehtihyllyssä olleesta Asusteet-lehtisestä. Mallissa on kolmen silmukan palmikonsiirtoja ja pipo vaikuttaa todella hyvältä ja lämpimältä. Hiukan lankaa jäi ylikin ja mietin, ostaisinko vielä kerän sitä lankaa ja tekisin itselleni vielä lapaset. Näin värkikästä lankaa on niin ihana neuloa! Mutta ensinnä pitää saada valmiiksi muutamat pikku sukat pukinkonttiin.

Tässä vielä yhdet jo kesällä valmistuneet villasukat miehelle. Lanka Nallea ja malli oman pään tuotos aloitettuna kärjestä neulomaan. Ihana tuo kesäpäivän valo tuossa kuvassa!