Viime aikoina arki on imaissut mukanaan niin, että ompelu kuten myös blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Neulonut olen aina joka välissä kuin mahdollista, mutta niistä neuleista siitten myöhemmin, kun valmistuvat (jos valmistuvat). Nyt päätin katkaista blogihiljaisuuden esittelemällä käsitöitäni vuodenvaihteen molemmin puolin.
Ennen joulua saimme kutsun kolme vuotta täyttävän tyttösen syntymäpäiville ja päätin ommella hänelle iloisen paidan. Kuukautta myöhemmin kuulimme, että tämä tyttönen on saanut pikkusiskon, jolle lähti samistelubody. Kaavat ovat Ottobre-lehdestä Owl Princess (1/14) ja Happy Squirell (1/12)
Eräänä syksyisenä päivänä esikoiseni tarvitsi ensimmäiseen orkesterikonserttiin esiintymisasun. Hienosti aloin samana päivänä sovittelemaan mekkoja tytölle, niin totesin niiden olevan pieniä. Jotain hyvää siinä, että ääni oli itseltäni lähtenyt: olisi aikaa ommella. Kätköistäni löytyi hopeanharmaata hienostuneesti kimmeltävää tyllin tapaista kangasta ja viininpunaista vuorikangasta, joita yhdistämällä ompelin leveähelmaisen hameen sellonsoittajalle.
Pikku sellistini valkkasi kerran Eurokankaasta palatrikoon, jonka muuntumisessa tunikaksi oli monta mutkaa matkan varrella. Kaikkia koneen takkuamisia ja langan sylttyämisiä en ihan enää muista, mutta suurin moka oli se, että leikkasin vahingossa vetoketjuhalkion myös etukappaleelle. Onneksi yhdessä keksimme, että paitaan sopii aplikoitu orkidea, joka on suoraan kankaasta leikattu kuva, joten se oli lopulta helppo korjaus vaatteeseen. Tunikan kaava on Ottobre-lehdestä 1/2014 Maxi Dot. Legginsit ovat Ropinat lehdestä 6/2012.
Kylläpä odotin vuoden ensimmäistä Ottobre-lehteä pitkään ja hartaasti. Blogimaailmassa monet olivat jo ommelleet Peplum-tunikoita ja minä en ollut saanut edes koko lehteä. Lopulta sitten sainkin lehden, joka jostain syystä ei ollut tullut ajoissa. Molemmat tyttöseni saivat samalla kaavalla ketunleipätunikat, joista omaansa esikoinen esittelee. Tästä tuli hänen lempivaatteensa - hyvä että välillä saan pyykättyä sen, kun se on jo päälle menossa.
Pienempi tyttöni sai norsumekon Ottobren Wood Mouse -kaavalla lehdestä 6/2014. Elefanttimarssin joukkoon pääsi pieni pala trikoota, josta olen tehnyt aiemmin tunikan itselleni ja josta tyttö on toivonut itselleen mekkoa. Valitettavasti koko mekkoa en ylijäämistä saanut, mutta tähänkin tyttö oli tyytyväinen. Keskietua pääsi somistamaan virkattu kukkanen napilla. Vielä olen miettinyt, että laittaisinko helmaan ohuen valkoisen pitsin. Voisi raikastaa mekkoa?
Ja palmikkopipo. Lopulta esikoinenkin sai palmikkopiponsa. Täysin omasta päästä tehty viritys. Tykkään ja tyttökin tykkää. Lankana Novitan Hile huurteisen sinisenä, jota syksyllä vielä Karnaluksista löysin. Miten sitä lämpiää jollekin kankaalle tai langalle niin hitaasti, että meinaa mennä ohi suun ja usein meneekin?
Tällaisia on tullut siis tehtyä. Hieman ajatukset jo alkavat kääntyä tulevaa kevättä ja kesää kohden: mekkoja, shortseja ja toppeja on ainakin ompelulistalla ja ehkä jotain keväistäkin.
