Bling bling ja hui kauhistus!

Oi, mikä onkaan ihanampaa kuin hangella kimaltelevat jäätimantit, samettisen tumma taivas tähtien tuikkiessa tai auringonvalon kimallus kilo veden pinnalla? Niin, pitää sitä kimallusta olla myös vaatteissa. Välillä vain aavistus ja välillä niin paljon kuin mahdollista.

Blogissa on ollut hiljaiseloa puolisen vuotta. Olen kyllä käsitöitä tehnyt ja aika moneen ompeluksista on tullut sitä tyttöjen mielestä niin ihanaa bling blingiä. Ostin kädentaitomessuilta kätevän aplikaattorin liimapohjaisten srassien kiinnittämiseen. Ihana laite! Ei silitysraudalla säätämistä! Strasseilla saa nyt helpommin kuvioita aikaan ja strassi tulee juuri siihen kohtaan kun haluaa (silitysraudalla suojakankaan kanssa kohdistus oli vähän niin ja näin). Sillä saa blingit halutessaan myös neuleisiin kiinni.

Viime syksyn vaativin, mutta myös eniten onnistumisen kokemusta ja iloa tuottavin ompelukseni oli rytmisen kilpavoimistelun puku 6-vuotiaalle tyttärelleni. Olin yhden puvun tehnyt jo aikaisemmin - en oikein tiennyt silloin lajin asettamia vaatimuksia puvulle. Ensimmäisestä puvusta oli kuitenkin paljon apua toisen puvun valmistamisessa, koska toisen puvun pohjana on ensimmäisen puvun kaava lehdestä Ottobre 1/2007.

Puvun ulkonäön suunnittelin voimistelijan kanssa yhdessä. Sitten seurasi lukuisia sukelluksia EK:n palalaareihin. Kaavojen piirtämiseen kuului lukuisia viivojen vetämisiä viivoittimen kanssa ja osien numerointia. Kaavaa tuli muutettua aika paljon. Helman kaavoitin kokonaan uudestaan (alkuperäisessä oli rypytetty ja lyhyempi helma), haaraosa lyheni useita senttejä. Miehusta kapeni, hihat pitenivät ja kapenivat. Pääntielle tuli pieni pystykaulus ja takakappaleelle halkio, johon tuli hakaskiinnitys.

Ompeluvaiheessa alkuun harsin kappaleita toisiinsa kiinni, mutta lopulta rohkenin yhdistää osia suoraan koneompeleella. Ompeleena käytin kapeaa siksakkia, koska koneeni jousto-ompeleet eivät onnistuneet lycralla. Siksakki on myös helpompi purkaa kuin jousto-omme. Neulana käytin superstretch-neulaa (organ).

Ompelun jälkeen alkoi strassien liimailu ja se olikin mukavaa puuhaa ja sekä puvun tekijä että käyttäjä olimme molemmat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja heti aloin miettiä, millainen olisi seuraava puku. Niin innostavaa ja inspiroivaa oli kilpapuvun valmistus.

 Halloweenin aikaan isomman tyttöni koululla oli disco, jonne sai pukeutua teeman mukaisesti. Pikkuisen viime tinkaan valmistelu jäi, mutta tuloksena oli tällainen musta huppuviitta ja valmiiseen hameeseen lisätyt paljettikangasriekaleet. Kuvassa pikku Mustahilkka sutensa kanssa. Hui!

 Toisenlaisia käsitöitä ovat nämä noidansormet. Vai onko kyseessä huolimattomien saumuriompelijoiden sormet? En ollut ennen valmistanut mitään näin hauskaa leivonnaista. Taikina on perus murokeksitaikinaa, kyntenä manteli ja veri on punaista geeliväriä. Näitä tarjottiin Halloween-discon etkoilla, jotka tyttäreni halusi kavereilleen järjestää. Oli kyllä kammottavat kekkerit!

Pikkuisen pippuria tuo käsitöiden tekoon pippurisuola-värinen keskikokoinen snautserini Riffi. Neitokaisellla on ikää 11 kuukautta ja hän on erittäin kiinnostunut villasta. Myös kankaiden päällä makoilu on mieluisaa puuhaa. Tähä rusettitrikooseen Riffi ihastui jotenkin ylenmäärin ja ei olisi millään poistunut sen päältä ja myöhemmin kävi nappasemassa tilkkuja itselleen. Lupasin sille trikoosta tehdä jotain. No, idea odottaa vielä itseään. Koirani seuraa niin tarkasti mitä teen, että jos sillä olisi kädet, niin uskoisin sen osaavan jo neuloa, virkata, kehrätä, ommella ja täyttää täytekakun.

Helteitä odotellessa

Kesäloma alkoi, mutta esikoisen saatua jonkun kesäkuumeen jäimme kotioloihin. Ja kas, mikäpä sen parempaa kotonaoleiluohjelmaa kuin ompelu. Esikoinen sai toivomansa shortsiasun, jonka tein Ottobren 3/11 ohjeella Color Splash.

Aloittaessani katsoin kaavat, mutta en lukenut tarvikeluetteloa. Jos olisn lukenut, niin en ehkä olisi ryhtynyt hommaan. Kuminauharypytysten, kaarokkeen ja napinläpien lisäksi asuun tuli poimulankaa ja taakse piilovetoketju (jota en kyllä ihan oikein osannut ommella). Toisaalta olen iloinen, että tein tämän vaatteen. Se on tytölle tosi mieluisa ja suloinen asu. Itse astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle, mikä oli kannattavaa. Mielessä häivähti jo ajatus jonkin suuritöisen ompeluun. Niitä olen joskus ennen lapsia tehnyt. Ehkä nyt lasten ollessa isompia jaksaisi jälleen paneutua kunnolla harrastuksen pariin.

Kangas on aikoja sitten ostettu Eurokankaan palalaarista ja samasta on tehty myös paita itselleni ja toppi esikoiselle. Koska kangasta jäi yli niin alkuillasta ompelin nuoremmalle vastaavan leikkiasun Ottobre 3/14 Fairy Dance -kaavalla. Kaavassa oli kokoja vain 98 kokoon asti. Tyttöni on kokoa 104, joten lisäsin yhden koon verran pituutta. Kaavan leveyteen en tehnyt muutoksia, koska lapseni on kapeaa mallia. Tämä vaate oli nopea surautus edelliseen verrattuna, koska saumojen ompelun lisäksi tarvittiin vain kumilankarypytystä.

Illan aikana aurinkoinen ja lämmin päivä muuttui jälleen vesisateeksi. Kunnollisen valaistuksen puutteessa keksin hieman leikkiä tietokoneeni kuvaohjelman muokkausmahdollisuuksilla.

Ps. Ihanaa kangasta jäi vieläkin yli. Siitä voisi tulla vaikka huivi tai lapselle hamonen...

Sadepäivän ilo

Ulkona saataa, ei mikään mökkikeli, joten ompelukone lauloi tytöille tällaiset olkapussukat Liisa ihmemaassa kankaasta Mekkotehtaan ohjeella. Kangas on löytö Eurokankaan palojen joukosta, vuorin kangas on Marimekkoa kirpputorilta, vetoketjut Karnaluksista ja pitsiset olkanauhat Kierrätyskeskuksesta.

Olen oiken tyytyväinen lopputulokseen ja uusille omistajillekin kelpasi! Suloista kangasta jäi vielä ylikin. Mitähän siitä keksisi tehdä?

Paitaa ja pussukkaa

Kaksi toppia neljävuotiaalle Ottobren kaavalla Peppi (06/13). Hellurei, kun oli laajat kädentiet, joten pistin mutkia suoraksi ja näin on parempi. Raitakangas muistaakseni Selian ylläripaketista tullut, tähtien alkuperää en muista.

Toiset kaksi toppia on 8-vuotiaalle Movimento-kaavalla Ottobrestä 3/13. Tässäkin kaavassa oli kädenteillä liikaa laajuutta, tosin lapseni ovat hyvin kapoisaa mallia. Selian kankaat ovat edellisistä ompeluksista jääneitä. Ihanat

Vadelmainen paita on paljon käyttämälläni Ottobren 3/12 Hoops-kaavalla tehty.  Viljamin puodin ihanan trikoon löysin kerran kirpparilta. Löytö suoraan sanoen!

Tämä Mekkotehtaan kaavalla tehty olkapussukka lähti syntymäpäivälahjaksi 8-vuotiaalle tyttöni luokkakaverille. Päälikangas on kirpparilöytö ja sisäpuoli vanhaa limenvihreää lakanaa. Olkahihnaksi yhdistin kahta eriväristä samettinauhaa siksakompeleella tikaten. Vetoketju on Karnaluksin tuliainen. Olen todella tyytyväinen tähän lahjaan. Sisään sujahti muutama pikkutavara. Lahjan saajakin oli iloinen! Kiva antaa jotain uniikkia, jotain mitä kaupasta ei saa.

Kaksi kesämekkoa

Ompelijan onni on kaksi tyttöä, joille ommella mekkoja. Isompi ei tosin enää mekkoja juurikaan halua pitää, mutta pienempi ei muita käyttäisikään. Ihanaa kun tulee kesä ja saa helmat hulmuten viilettää pihalla. Siksi onkin hyvä että mekkoja löytyy joka tilanteeseen, sisälle ja ulos, arkeen ja juhlaan.

Ensimmäisenä valmistui tämä Alina pienin muokkauksin. Karnaluksista ostamani vinokantin kääntäjä sekä pyöröleikkuri tykötarpeineen innostivat tuon kanttinauhan käyttöön. Kanttinauhan tein vanhan lakanan reunasta ja mekkokangas on jo jokunen vuosi sitten löytynyt Eurokankaan paloista. Vanha lakana on samaa kirkkaan vihreää kuin mitä kukkasten keskustassa!

Mekon omistajan toiveen mukaisesti olkainnauhat solmittiin niskan taakse rusetille. Helmasta tein ohjetta pidemmän, mikä ihastutti pientä tyttöä todella paljon. Olipa nopea ja helppo mekko ommella! Mekon koko on 98/104 ja tyttöni kutakuinkin metrin mittainen. Oikein sopiva tuli ja me molemmat tykkäämme niin.

Pinkki Orelma-mekko valkoisin palloin on myös Eurokankaan palakankaasta tehty ja pääntien ruudullinen kanttinauha on myös vanhaa lakanaa. Pääntiellä on halkio takakappaleella ja siinä nappilenkki ja kukkanappi Suomalaisesta kirjakaupasta. Sovituskuvaa ei nyt valitettavasti ole, koska pieni prinsessa nukahti sohvalle juuri kun sain mekon valmiiksi.

Pikku kisu

Kaksi suloista asiaa yhdessä: pikkutyttö ja kissanpentu. Olen niin tyytyväinen, että toteutin suunnitelmani ja tämä onkin nyt lapseni lempipaita heti valmistumisensa jälkeen. Kangas on jotain Eurokankaan palatrikoota, jota oli jäänyt yli isomman tytön paidasta muinoin. Ottobren 4/14 Autumn Foret oli hyvä kaava tähän, koska etukappaleen sain kahdesta pienemmästä palasta. Yhtenäiseen etukappaleeseen kangas ei olisikaan riittänyt. Kuvan kisu on leikattu pieneksi jääneestä ostopaidasta, jonka jämähtäneet kaakaotahrat estivät laittamasta eteenpäin uudelle käyttäjäle. Sekin paita oli kovin suloien ja nyt sain sen suloisuuden tähän. Kauluksen käänsin framilonin avulla ja olen ratkaisuun tyytyväinen, sillä resorikanttauksesta olisi mielestäni tullut liian raskas tähän herkkyyteen. Legginsit ovat jouluntienoolla ommellut Ropinat. Ihanan karkkinen yhdistelmä!

Tunikoita ja vähän muutakin

Viime aikoina arki on imaissut mukanaan niin, että ompelu kuten myös blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Neulonut olen aina joka välissä kuin mahdollista, mutta niistä neuleista siitten myöhemmin, kun valmistuvat (jos valmistuvat). Nyt päätin katkaista blogihiljaisuuden esittelemällä käsitöitäni vuodenvaihteen molemmin puolin.

Ennen joulua saimme kutsun kolme vuotta täyttävän tyttösen syntymäpäiville ja päätin ommella hänelle iloisen paidan. Kuukautta myöhemmin kuulimme, että tämä tyttönen on saanut pikkusiskon, jolle lähti samistelubody. Kaavat ovat Ottobre-lehdestä Owl Princess (1/14) ja Happy Squirell (1/12)

Eräänä syksyisenä päivänä esikoiseni tarvitsi ensimmäiseen orkesterikonserttiin esiintymisasun. Hienosti aloin samana päivänä sovittelemaan mekkoja tytölle, niin totesin niiden olevan pieniä. Jotain hyvää siinä, että ääni oli itseltäni lähtenyt: olisi aikaa ommella. Kätköistäni löytyi hopeanharmaata hienostuneesti kimmeltävää tyllin tapaista kangasta ja viininpunaista vuorikangasta, joita yhdistämällä ompelin leveähelmaisen hameen sellonsoittajalle.

Pikku sellistini valkkasi kerran Eurokankaasta palatrikoon, jonka muuntumisessa tunikaksi oli monta mutkaa matkan varrella. Kaikkia koneen takkuamisia ja langan sylttyämisiä en ihan enää muista, mutta suurin moka oli se, että leikkasin vahingossa vetoketjuhalkion myös etukappaleelle. Onneksi yhdessä keksimme, että paitaan sopii aplikoitu orkidea, joka on suoraan kankaasta leikattu kuva,  joten se oli lopulta helppo korjaus vaatteeseen. Tunikan kaava on Ottobre-lehdestä 1/2014 Maxi Dot. Legginsit ovat Ropinat lehdestä 6/2012.

Kylläpä odotin vuoden ensimmäistä Ottobre-lehteä pitkään ja hartaasti. Blogimaailmassa monet olivat jo ommelleet Peplum-tunikoita ja minä en ollut saanut edes koko lehteä. Lopulta sitten sainkin lehden, joka jostain syystä ei ollut tullut ajoissa. Molemmat tyttöseni saivat samalla kaavalla ketunleipätunikat, joista omaansa esikoinen esittelee. Tästä tuli hänen lempivaatteensa - hyvä että välillä saan pyykättyä sen, kun se on jo päälle menossa.

Pienempi tyttöni sai norsumekon Ottobren Wood Mouse -kaavalla lehdestä 6/2014. Elefanttimarssin joukkoon pääsi pieni pala trikoota, josta olen tehnyt aiemmin tunikan itselleni ja josta tyttö on toivonut itselleen mekkoa. Valitettavasti koko mekkoa en ylijäämistä saanut, mutta tähänkin tyttö oli tyytyväinen. Keskietua pääsi somistamaan virkattu kukkanen napilla. Vielä olen miettinyt, että laittaisinko helmaan ohuen valkoisen pitsin. Voisi raikastaa mekkoa?

Ja palmikkopipo. Lopulta esikoinenkin sai palmikkopiponsa. Täysin omasta päästä tehty viritys. Tykkään ja tyttökin tykkää. Lankana Novitan Hile huurteisen sinisenä, jota syksyllä vielä Karnaluksista löysin. Miten sitä lämpiää jollekin kankaalle tai langalle niin hitaasti, että meinaa mennä ohi suun ja usein meneekin?

Tällaisia on tullut siis tehtyä. Hieman ajatukset jo alkavat kääntyä tulevaa kevättä ja kesää kohden: mekkoja, shortseja ja toppeja on ainakin ompelulistalla ja ehkä jotain keväistäkin.

Vuoden vaihtuessa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! 

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä jonkinlaisia lupauksia tai suunnitelmia. Minullakin on niitä kosolti liittyen tähän käsityöharrastukseen. On kaikenlaisia ideoita ja toiveita, joita lapset ovat esittäneet. Oma vaatekaappikin tarvitsee jotain kivaa. Mutta yksi kaappi joka huutaa jo armoa on se, jossa nämä joustavat kankaat sijaitsevat sillä niitähän on liikaa! Tarkkasilmäinen huomaa, että yksi noiden joustavien joukossa on sininen tekoturkis. Se pitäisi pikinmiten kääntää tytöille liiveiksi. Monesta kankaasta on tehty jo jotain, mutta ilmeisesti (lähes) aina tulee ostettua yli tarpeen.

Ja sitten on näiden lisäksi tietenkin ne kaikki joustamattomat ja tilkut...  Mutta onneksi nyt kun on vielä vähän joululomaa jäljellä, niin ehdin myös jotain ompelemaankin. Tänään valmistui tyttösille legginsit trikoosta, jota isompi useampaan kertaan pyysi ostamaan Eurokankaasta. Lopulta hellyin ja 80 cm palasta tuli molemmille mieluisat housut. Pikainen kuva otettu tyttösten katsoessa Onneli ja Anneli elokuvaa (jossa on muuten mm. ihania mekkosia)

Tilkkuja olen saanut hieman vähennettyä ompelemalla mm. pikkareita. Tässä muutama viimeiseksi valmistunut.

Neulepuolella valmistui viimeiseksi viime vuoden puolella ihanat karkkivillasukat nuorimmaiselleni. Tarkoitus oli tehdä nämä pukinkonttiin, mutta eipä ollut mahdollisuutta neuloa salassa valmiiksi asti. Lankana on ihana Teeteen Salla. En ole ennen tästä langasta tehnyt mitään, mutta ihastuin kovasti kyllä. Villaa, mutta ihanan tuntuista ja oi, mitkä värit! Isompikin saanee sukat vielä tästä langasta, ehkäpä minä itsekin...

Ihanat ikuisuusprojektit

Joskus jotkin vaatteet anatavat odotuttaa itseään.

Joskus ne valmistuvat hitaasti. Nuorimmaisen raidallinen neuletakki oli reilut puoli vuotta tekeillä. Aloitin sen neulomisen talvella perheen flunssakierteen aikana. Neuloin samalla kun katselimme Suomen menestystä Sotshin olympialaisissa. Itse neulontatyö valmistui kesälomalla, mutta lankojen päättely ei vain ottanut luonnistuakseen. Kunpa joku toinen voisi viimeistellä neuleet! Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein tarvittavan homman. Eihän siihen oikeasti aikaa kulunt kovinkaan kauaa. Kannatti. Tykkään tästä ja kurjahan se olisi ollut jos työ olisi jäänyt ufoutumaan.

Malli on omasta takaa ja alotettu pääntieltä. Ainoat saumat on kainaloissa. Hihat on siis neulottu myöskin pyöriönä ja onpa kiva, kun kasvunvaralla tehdyt hihat kääntyvät siististi kaksinkerroin! Lanka on Novitan vanhempaa bambua. Keltaista lukuunottamatta kyseessä on jämälankatyö. Vaaleanpunaiseta olen neulonut molemmille kolme vuotta sitten pitsineuleet (löytyy täältä, jossa kokoelma aikaisempia suosikkitöitäni edellisen blogin tuhouduttua) ja kesäpäähineitä. Oranssista valmistui pari vuotta sitten melko samantapainen kaarrokeneule tälle ihanaiselle tytölle, jota nykyisin tykkää kovasti keikistellä kameralle. 

Neuleen napit ovat kierrätetty. Joskus ostan kirpparilta alepöydästä halvan vaatteen ihan nappien takia. Vaate muutoin menee sitten johonkin muuhun käsityöhön. Näiden nappien koristamasta vaatteesta tuli kerran vaatetta babybornille.

Joskus ne odottavat oikeaa hetkeä. Ostin kai vuosi sitten tätä Linnunrata-jerseytä. Idea oli päässä heti selvänä, mutta kaikenlaiset kiireet menivät edelle ja keväällä kangas alkoi näyttää liian talviselta. Joten kangas ja idea odottivat tämän syksyn ensimmäisiin pakkasiin asti. Kaavana toimi suosikkimme Roundabout (OB 1/2012). Yksi oksisto sai helmiä (kierrätetty) ja paljetteja, jotta vaatteessa olisi käyttäjän toivomaa bling blingiä. Ne mielestäni ihanasti korostavat mielikuvaa "pakkasen sokeroimista" puista. Helmet ja paljetit ompelin Lidlin ompelulankalaatikon läpinäkyvällä langalla. Tykkään tästä ompeluksestani ja tyttäreni tykkää myös. Tästä tuli heti hänen suosikkipaitansa!

Joskus ei ole kangasta. Kunnes kerran Fb:n Kangashamstereissa olin oikeaan aikaan paikalla ja sain napattua tätä ihanaa norsujerseytä itselleni. Tätä jerseytä ihastelin jo silloin, kun se oli tullut kauppoihin, mutta jäin ilman. Silloin pienempi lapseni oli paljon pienempi (ja norsufani) ja ajattelin tästä kankaasta muuta vaatetta, mutta nyt siitä syntyi ihana yöpaita Ottobren 6/2009 Mocking Bird -kaavalla.

Nyt ovat nämä ihanat ikuisuusprojektit valmiina. Taaskin pätee se sanonta, että hyvää kannattaa odottaa. Onnistuneita ikuisuusprojektien loppuunsaattamisia kaikille!

Arkivaatetta syksyyn

Blogin päivitysvauhti ei päätä huimaa. Käsitöitäkin syntyy verkalleen. Aina jotain kuitenkin. Siskokset saivat tästä ihanasta rusettitrikoosta toivevaatteet. Isompi Roundabout tunikan Ottobrestä 1/2012  ja pienempi Circus horse -mekon Ottobrestä 4/2013. Mekossa on vielä hieman reilu mitotus, aika korjannee tilanteen :) Isosisko toivoo vielä paitaan hiukan bling blingiä. Ehkä siihen tulee paljettikankainen rusetti vai olisiko parempi jos yhteen paidan rusettiin ompelisin paljetteja tai liimaisin strasseja? Oma vanha piiiiitkähäntäinen kissani pääsi mukaan kuvauksiin tyttösten aloitteesta.

Isosiskon paita on ommeltu samalla kaavalla kuin aiemman kuvan rusettitunika. Onhan tässkin kasvun varaa...

Kavereiden eskari-ikäinen poika sai synttärilahjan lisukkeena paidan mustaakseni Ikasyrin ylläripaketista tupsahtaneesta trikoosta. Punaiset hihat rauhoittaa. Kaava on Party Ottobrestä 6/10.

Kuopus sai tämän syksyn Ottobren Autumn Forest-paidan hauskasta syksyisestä trikoosta, joka on jo vuoden verran odotellut sopivaa hetkeä. En ole paljoa aplikoinut ja laatu onkin vielä harjoitteluasteella...