Miau!

Esikoinen oli saanut kutsun Halloween-synttäreille ja hän päätti pukeuta noidan kissaksi. Kangaslaatikoista löytyi mustaa loimusamettia, josta ompelin legginsit ja tunikan, jonka varustin hännällä. Hiuspannan ympäri kieputin soiron loimusamettia ja ompelin sen muutamalla neulanpistolla kiinni. Korvat ovat myös loimusamettia, jonka sisällä on pahviset kolmiot tukena. Tyttö tykkäsi asustaan ja minustakin kokonaisuus oli varsin onnistunut. Naamiaisasujen ompelu on mukavaa!

Väriä syksyyn

Mun syksy kaipaa väriä. Lankakaupasta tarttui mukaan ihania herkkukaramellikeriä. Yhdestä jo tuli pipo pienelle, toisesta tulee isommalle ja itsellenikin aion neuloa samanmoisen pipon. Ollaan kaikki tytöt sitten samiksia.

Tämä on ihan Murupienen lempipipo. Lanka on Baby Trunte 100% Extra Fine Merino Wool. Pehmoista ja eipä pitäisi kutitta meitä herkkiksiä.

Murupieni on kyllä sellainen pikku apuri. Puikot kiinnostavat kovasti ja mutta tyttö uskoo aika hyvin, kun kerron, että ne ovat äidin tärkeitä. Kun leikkaan kankaita olohuoneen lattialla, niin hän nyppii nuppineulat tyynystä ja ojentelee niitä mulle. Kun istun ompelemassa, niin hän usein keskeyttää leikkinsä ja tulee syliin. Silloin pitää ommella hissunkissun, ettei lapsi pistä sormiaan vaarallisiin paikkoihin. Ja olen kiitollinen siitä, että ompelukoneen säätönappulat ovat sen verran tiukkoja, ettei lapsi saa niitä kesken kaiken sekaisin. Kultaihana oli pienempänä samanlainen apuri kuin Murupieni. Nyt Kultaihana askartelee joka päivä, joskus tekee pikku kangaspuilla ja ompelee käsin omia juttujaan. Neulomistakin välillä yritetään harjoitella, mutta vielä se ei onnistu.

Tässä kuvassa pienet apulaiset tutkivat nappirasiaa ja levittivät sen sisällön sängylle...

Voihan sinerrys ja huono valo! Kunnollisten valokuvien ottaminen on vaikeaa ja varsinkin tällaisina syksyn sykkinä sadepäivinä. Murupieni sai toisenkin Muksis-tunikamekon Eurokankaan kirkkaankeltaisesta joustofoteesta ja Marimekon tehtaanmyymälästä ostetusta resorista. Taskusta tuli pikkaisen kiero, mutta eihän se menoa haittaa!

Vaippojakin syntyy pieninä välipaloina. Sivunepparillinen on omalla kaavalla tehty, tarravaipan kaava on Suuresta käsityöstä. Kyllä on kaavoissa eroja, kun sivunepillinen vastaa Swaddlen L-kokoa ja tarravaippa on tehty M-koon kaavalla!

Viimeisin ompelus on Mekkotehtaan kaavalla tehty pussukka, joka syntyi kierrätyskankaista. Pussukan sisllä on pinkki-valkoruutuista puuvillaa, vetoketjun vetimeen ompelin palan samettinauhaa. Hempeä ruusupussukka meni syntymäpäivälajaksi 7-vuotiaalle neitokaiselle. Toivottavasti oli mieluisa lahja. Näitä pussukoita on leikattu muutama lisää.

Osallistunpa taas arvontaan! Unikuun terapiahuone tällä kertaa täyttää 3 vuotta. Onnea ihanalle blogille!

 

Mekkoa, sukkaa, piparikukkaa

Ompeluksia valmistuu pikku hiljaa, sauma silloin toinen tällöin. Samoin neuleissa: välillä enempi kerroksia, välillä vain yksi puikollinen. Joka päivä kuitenkin jotakin. Olin tänään aivan tulisilla hiilillä ennen kuin pääsin ompelemaan. Mies kutsui kahvitauolle ja totesin olevani niin paljon paremmalla tuulella kuin ennen ompelua, vaikka en montaa saumaa vielä ollut ommellutkaan. Käsitöiden parissa - kun niihin saa hetkeksi keskittyä aivan rauhassa - katoaa paikka ja aika. Eikös se ole se flow-tila? Nämä tämänpäiväiset omeplukset pääsevät blogiin vähän myöhemmin. Tässä postauksessa muutama käsityö, jotka ovat valmistuneet viime viikkoina.

Tämä mekkonen lähti ulkomaille ystäväni tyttärelle. Sovituskuvassa mekko on esikoiseni yllä ja onhan tuo helma lyhyt viisivuotiaalle, kun on parikymmentä senttiä pienemmälle tytölle menossa. Aivan ihana mekko mielestäni. Pienempikin tyttöni halusi sitä sovittaa, mutta sovituskuvaa en saadut vauhdikkaasta neidistä, joka aina karkasi kameran alta pois. Mekon kaava on iki-ihanan Mekkotehtaan Riine, jota olen vapaasti soveltanut. Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovatkin siitä niin ihania, että niissä on monia sovellusvaihtoehtoja.

Pitänee tutkia, jos näistä kankaista syntyisi vielä mekot omille tyttärillenikin. Tuo ruutukangas on kivaa, sellaista hieman ryppyistä pikkuruutua, joten se pysyy silittämättäkin aika siistinä. Molemmat kankaat löytyivät Eurokankaasta, toinen ale-hyllystä toinen palalaarista, joten niitä tuskin enää kaupasta löytyy.

Murupieni sai syksyyn iloisen tunikan, mutta hänelle tämä on vielä kokoa mekko. Hihojen resorit ovat käytössä käännettyinä, joten tässä on mukavasti kasvun varaa. Tämä Myllymuksujen ihana piparikukkajoustis on ollut melko pitkään kaapissa. Olen aiemmin tästä tehnyt esikoiselle mekon ja pienemmälle potkuhousut sekä jonkun vaipankin. Vauva-aikana Murupieni tykkäsi kovasti katsella tätä kangasta kun vaippa tai potkarit olivat hoitopöydän vieressä. Nyt tämä mekko-tunika on hänen yksi suosikkivaatteistaan (menee peilin eteen laulamaan ja tanssimaan) ja on se äidistäkin ihana. Kaava on Ottobren (1/2009) Muksis-tunika ja kyllä kaavalla taitaa syntyä lisääkin arkivaatetta! Ja ehkä tästä piparikukasta vielä pipo syntyy, sen verran sitä jäi jäljelle.

Esikoiseni Kultaihana sai just passelit villasukat syksyn saapaskeleille. Nämä aloitin jo alkukesästä ja nyt valmistuttuaan niissä ei juuri kasvunvaraa ole. Olen siitä vanhanaikainen neuleihminen, että teen sukat yksi kerrallaan valmiiksi pikkupuikoilla tikuttaen ja kantapääkin on ihan tavallinen. Lankana näissä on Seiskaveikka ja malli ihan omasta päästä.

Nyt lokakuun on Tik bumsalla on niin mahtava arvonta, että onhan se koetettava onnea kahdella arvalla!