Murupieni on kyllä sellainen pikku apuri. Puikot kiinnostavat kovasti ja mutta tyttö uskoo aika hyvin, kun kerron, että ne ovat äidin tärkeitä. Kun leikkaan kankaita olohuoneen lattialla, niin hän nyppii nuppineulat tyynystä ja ojentelee niitä mulle. Kun istun ompelemassa, niin hän usein keskeyttää leikkinsä ja tulee syliin. Silloin pitää ommella hissunkissun, ettei lapsi pistä sormiaan vaarallisiin paikkoihin. Ja olen kiitollinen siitä, että ompelukoneen säätönappulat ovat sen verran tiukkoja, ettei lapsi saa niitä kesken kaiken sekaisin. Kultaihana oli pienempänä samanlainen apuri kuin Murupieni. Nyt Kultaihana askartelee joka päivä, joskus tekee pikku kangaspuilla ja ompelee käsin omia juttujaan. Neulomistakin välillä yritetään harjoitella, mutta vielä se ei onnistu.
Tässä kuvassa pienet apulaiset tutkivat nappirasiaa ja levittivät sen sisällön sängylle...
Vaippojakin syntyy pieninä välipaloina. Sivunepparillinen on omalla kaavalla tehty, tarravaipan kaava on Suuresta käsityöstä. Kyllä on kaavoissa eroja, kun sivunepillinen vastaa Swaddlen L-kokoa ja tarravaippa on tehty M-koon kaavalla!
Viimeisin ompelus on Mekkotehtaan kaavalla tehty pussukka, joka syntyi kierrätyskankaista. Pussukan sisllä on pinkki-valkoruutuista puuvillaa, vetoketjun vetimeen ompelin palan samettinauhaa. Hempeä ruusupussukka meni syntymäpäivälajaksi 7-vuotiaalle neitokaiselle. Toivottavasti oli mieluisa lahja. Näitä pussukoita on leikattu muutama lisää.
Osallistunpa taas arvontaan! Unikuun terapiahuone tällä kertaa täyttää 3 vuotta. Onnea ihanalle blogille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti