Langanpyöritystä

Olen aina tykännyt erilaisista lankatekniikoista ja uusien juttujen kokeilusta.  Tälle vuodelle olen päättäyt opetella kehräämään värttinällä. Kerran olen pikaisesti saanut pikku opastuksen aiheeseen, muuten tämä nyt sitten etenee ihan yritys-erehdys -tekniikalla. Olen melko huono seuraamaan ohjeita ja opin ehkä parhaiten kantapään kautta ja kokeilemalla itse. Tästä ensimmäisestä langastani on tulossa tällainen ns. taidelanka. Ehkä joskus minulla on rukki ja kehrään itse sukka- ja huivilankani. Siihen asti käytän muiden tekemiä lankoja. Viimeisimpiä muiden tekemistä langoista on minun käsissäni syntynyt:

Villasukat, jotka on aloitettu perinteisesti ylhäältä alas ilman mitään kummempaa ohjetta. Tykkään väreistä ja tuosta räjähtävästä helmineuleesta. Lanka on seiskaveikkaa omista heräteostoskoreista löytynyt.

Tämä kolmiohuivi on omasta päästä syntynyt ja lankana Novitan joku huopuva täysvillainen. Huivi on aloitettu ylhäältä alas. Vyötteet oon hukannut ja automatkalla pohjoiseen tämä valmistui. Siksi kuvauspaikka on ollut auto. Lanka on minusta hurjan paljon kauniimpaa neuleena kuin kerällä. Joissakin langoissa se on toisin päin, mutta ehkä tässä juuri on lanka ja toteutus kohdanneet toisensa täydellisesti.

Pipo Katia Merino 100% langasta. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja  olipa ihanaa neulottavaa! Varmasti tulen jatkossakin käyttämään tätä lankaa töissäni. Toivottavasti on myös käytössäkin laadukkaaksi osoittautuva lanka.

Aikaisemmin tänä talvena valmistuneita pipoja ja hänen korkeutensa ylimmäinen laaduntarkkailija ja pipovahti Riffi.

Valkoiset ja roosa pipo kierrätyskeskuksesta löydettyä Novitan paljettilankaa. Muhkeaa ja nopeasti valmistuvaa. Valkoiset neulottu, roosa virkattu spiraalina. Lämmintä ja käytännöllistä. Pinkki ja turkoosi tupsupipo Boston Aqua protect lankaa, joissa ohjeena tämä. Samalla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin itselleni pipon. Lanka kivaa vettähylkivää lankaa sateisen ja kylmän sään päähineeseen. Ohjekin oli suhteellisen helppo.

Viimeisin valmistunut neule on tämä pieni kolmiohuivi, jossa yksi kerä kierrätyskeskuksesta löytynyttä Dropsin big delight lankaa. Aivan ihanan ihastuttavat värit!! Malli omaa tuotantoa ja neulottu ylhäältä alas. Lisäykset on tehty aina keskimäisen silmukan molemmin puolin ja kahden reunasilmukan sisäpuolella. Kaksi reunasilmukkaa on neulottu aina oikein, viimeisen reunasilmukan neulon aina kiertäen ja neulon aina myös rivin ensimmäisen silmukan. Näin minulla syntyy mielestäni kaunein reuna neuleisiin.


Jo aikaa sitten valmistuneet villasukat 1-vuotiaalle kummitytölle Novita woolista. Väri on oikeasti kaunis aqua-turkoosi, mutta jostain syystä kamera näyttää lattian värin punertavampana kuin onkaan. Itseasiassa aika hauskaa, ylemmän kuvan huivi ja nämä sukat on otettu samalla lattialla samassa kohtaa!

Bling bling ja hui kauhistus!

Oi, mikä onkaan ihanampaa kuin hangella kimaltelevat jäätimantit, samettisen tumma taivas tähtien tuikkiessa tai auringonvalon kimallus kilo veden pinnalla? Niin, pitää sitä kimallusta olla myös vaatteissa. Välillä vain aavistus ja välillä niin paljon kuin mahdollista.

Blogissa on ollut hiljaiseloa puolisen vuotta. Olen kyllä käsitöitä tehnyt ja aika moneen ompeluksista on tullut sitä tyttöjen mielestä niin ihanaa bling blingiä. Ostin kädentaitomessuilta kätevän aplikaattorin liimapohjaisten srassien kiinnittämiseen. Ihana laite! Ei silitysraudalla säätämistä! Strasseilla saa nyt helpommin kuvioita aikaan ja strassi tulee juuri siihen kohtaan kun haluaa (silitysraudalla suojakankaan kanssa kohdistus oli vähän niin ja näin). Sillä saa blingit halutessaan myös neuleisiin kiinni.

Viime syksyn vaativin, mutta myös eniten onnistumisen kokemusta ja iloa tuottavin ompelukseni oli rytmisen kilpavoimistelun puku 6-vuotiaalle tyttärelleni. Olin yhden puvun tehnyt jo aikaisemmin - en oikein tiennyt silloin lajin asettamia vaatimuksia puvulle. Ensimmäisestä puvusta oli kuitenkin paljon apua toisen puvun valmistamisessa, koska toisen puvun pohjana on ensimmäisen puvun kaava lehdestä Ottobre 1/2007.

Puvun ulkonäön suunnittelin voimistelijan kanssa yhdessä. Sitten seurasi lukuisia sukelluksia EK:n palalaareihin. Kaavojen piirtämiseen kuului lukuisia viivojen vetämisiä viivoittimen kanssa ja osien numerointia. Kaavaa tuli muutettua aika paljon. Helman kaavoitin kokonaan uudestaan (alkuperäisessä oli rypytetty ja lyhyempi helma), haaraosa lyheni useita senttejä. Miehusta kapeni, hihat pitenivät ja kapenivat. Pääntielle tuli pieni pystykaulus ja takakappaleelle halkio, johon tuli hakaskiinnitys.

Ompeluvaiheessa alkuun harsin kappaleita toisiinsa kiinni, mutta lopulta rohkenin yhdistää osia suoraan koneompeleella. Ompeleena käytin kapeaa siksakkia, koska koneeni jousto-ompeleet eivät onnistuneet lycralla. Siksakki on myös helpompi purkaa kuin jousto-omme. Neulana käytin superstretch-neulaa (organ).

Ompelun jälkeen alkoi strassien liimailu ja se olikin mukavaa puuhaa ja sekä puvun tekijä että käyttäjä olimme molemmat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja heti aloin miettiä, millainen olisi seuraava puku. Niin innostavaa ja inspiroivaa oli kilpapuvun valmistus.

 Halloweenin aikaan isomman tyttöni koululla oli disco, jonne sai pukeutua teeman mukaisesti. Pikkuisen viime tinkaan valmistelu jäi, mutta tuloksena oli tällainen musta huppuviitta ja valmiiseen hameeseen lisätyt paljettikangasriekaleet. Kuvassa pikku Mustahilkka sutensa kanssa. Hui!

 Toisenlaisia käsitöitä ovat nämä noidansormet. Vai onko kyseessä huolimattomien saumuriompelijoiden sormet? En ollut ennen valmistanut mitään näin hauskaa leivonnaista. Taikina on perus murokeksitaikinaa, kyntenä manteli ja veri on punaista geeliväriä. Näitä tarjottiin Halloween-discon etkoilla, jotka tyttäreni halusi kavereilleen järjestää. Oli kyllä kammottavat kekkerit!

Pikkuisen pippuria tuo käsitöiden tekoon pippurisuola-värinen keskikokoinen snautserini Riffi. Neitokaisellla on ikää 11 kuukautta ja hän on erittäin kiinnostunut villasta. Myös kankaiden päällä makoilu on mieluisaa puuhaa. Tähä rusettitrikooseen Riffi ihastui jotenkin ylenmäärin ja ei olisi millään poistunut sen päältä ja myöhemmin kävi nappasemassa tilkkuja itselleen. Lupasin sille trikoosta tehdä jotain. No, idea odottaa vielä itseään. Koirani seuraa niin tarkasti mitä teen, että jos sillä olisi kädet, niin uskoisin sen osaavan jo neuloa, virkata, kehrätä, ommella ja täyttää täytekakun.

Helteitä odotellessa

Kesäloma alkoi, mutta esikoisen saatua jonkun kesäkuumeen jäimme kotioloihin. Ja kas, mikäpä sen parempaa kotonaoleiluohjelmaa kuin ompelu. Esikoinen sai toivomansa shortsiasun, jonka tein Ottobren 3/11 ohjeella Color Splash.

Aloittaessani katsoin kaavat, mutta en lukenut tarvikeluetteloa. Jos olisn lukenut, niin en ehkä olisi ryhtynyt hommaan. Kuminauharypytysten, kaarokkeen ja napinläpien lisäksi asuun tuli poimulankaa ja taakse piilovetoketju (jota en kyllä ihan oikein osannut ommella). Toisaalta olen iloinen, että tein tämän vaatteen. Se on tytölle tosi mieluisa ja suloinen asu. Itse astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle, mikä oli kannattavaa. Mielessä häivähti jo ajatus jonkin suuritöisen ompeluun. Niitä olen joskus ennen lapsia tehnyt. Ehkä nyt lasten ollessa isompia jaksaisi jälleen paneutua kunnolla harrastuksen pariin.

Kangas on aikoja sitten ostettu Eurokankaan palalaarista ja samasta on tehty myös paita itselleni ja toppi esikoiselle. Koska kangasta jäi yli niin alkuillasta ompelin nuoremmalle vastaavan leikkiasun Ottobre 3/14 Fairy Dance -kaavalla. Kaavassa oli kokoja vain 98 kokoon asti. Tyttöni on kokoa 104, joten lisäsin yhden koon verran pituutta. Kaavan leveyteen en tehnyt muutoksia, koska lapseni on kapeaa mallia. Tämä vaate oli nopea surautus edelliseen verrattuna, koska saumojen ompelun lisäksi tarvittiin vain kumilankarypytystä.

Illan aikana aurinkoinen ja lämmin päivä muuttui jälleen vesisateeksi. Kunnollisen valaistuksen puutteessa keksin hieman leikkiä tietokoneeni kuvaohjelman muokkausmahdollisuuksilla.

Ps. Ihanaa kangasta jäi vieläkin yli. Siitä voisi tulla vaikka huivi tai lapselle hamonen...

Sadepäivän ilo

Ulkona saataa, ei mikään mökkikeli, joten ompelukone lauloi tytöille tällaiset olkapussukat Liisa ihmemaassa kankaasta Mekkotehtaan ohjeella. Kangas on löytö Eurokankaan palojen joukosta, vuorin kangas on Marimekkoa kirpputorilta, vetoketjut Karnaluksista ja pitsiset olkanauhat Kierrätyskeskuksesta.

Olen oiken tyytyväinen lopputulokseen ja uusille omistajillekin kelpasi! Suloista kangasta jäi vielä ylikin. Mitähän siitä keksisi tehdä?

Paitaa ja pussukkaa

Kaksi toppia neljävuotiaalle Ottobren kaavalla Peppi (06/13). Hellurei, kun oli laajat kädentiet, joten pistin mutkia suoraksi ja näin on parempi. Raitakangas muistaakseni Selian ylläripaketista tullut, tähtien alkuperää en muista.

Toiset kaksi toppia on 8-vuotiaalle Movimento-kaavalla Ottobrestä 3/13. Tässäkin kaavassa oli kädenteillä liikaa laajuutta, tosin lapseni ovat hyvin kapoisaa mallia. Selian kankaat ovat edellisistä ompeluksista jääneitä. Ihanat

Vadelmainen paita on paljon käyttämälläni Ottobren 3/12 Hoops-kaavalla tehty.  Viljamin puodin ihanan trikoon löysin kerran kirpparilta. Löytö suoraan sanoen!

Tämä Mekkotehtaan kaavalla tehty olkapussukka lähti syntymäpäivälahjaksi 8-vuotiaalle tyttöni luokkakaverille. Päälikangas on kirpparilöytö ja sisäpuoli vanhaa limenvihreää lakanaa. Olkahihnaksi yhdistin kahta eriväristä samettinauhaa siksakompeleella tikaten. Vetoketju on Karnaluksin tuliainen. Olen todella tyytyväinen tähän lahjaan. Sisään sujahti muutama pikkutavara. Lahjan saajakin oli iloinen! Kiva antaa jotain uniikkia, jotain mitä kaupasta ei saa.

Kaksi kesämekkoa

Ompelijan onni on kaksi tyttöä, joille ommella mekkoja. Isompi ei tosin enää mekkoja juurikaan halua pitää, mutta pienempi ei muita käyttäisikään. Ihanaa kun tulee kesä ja saa helmat hulmuten viilettää pihalla. Siksi onkin hyvä että mekkoja löytyy joka tilanteeseen, sisälle ja ulos, arkeen ja juhlaan.

Ensimmäisenä valmistui tämä Alina pienin muokkauksin. Karnaluksista ostamani vinokantin kääntäjä sekä pyöröleikkuri tykötarpeineen innostivat tuon kanttinauhan käyttöön. Kanttinauhan tein vanhan lakanan reunasta ja mekkokangas on jo jokunen vuosi sitten löytynyt Eurokankaan paloista. Vanha lakana on samaa kirkkaan vihreää kuin mitä kukkasten keskustassa!

Mekon omistajan toiveen mukaisesti olkainnauhat solmittiin niskan taakse rusetille. Helmasta tein ohjetta pidemmän, mikä ihastutti pientä tyttöä todella paljon. Olipa nopea ja helppo mekko ommella! Mekon koko on 98/104 ja tyttöni kutakuinkin metrin mittainen. Oikein sopiva tuli ja me molemmat tykkäämme niin.

Pinkki Orelma-mekko valkoisin palloin on myös Eurokankaan palakankaasta tehty ja pääntien ruudullinen kanttinauha on myös vanhaa lakanaa. Pääntiellä on halkio takakappaleella ja siinä nappilenkki ja kukkanappi Suomalaisesta kirjakaupasta. Sovituskuvaa ei nyt valitettavasti ole, koska pieni prinsessa nukahti sohvalle juuri kun sain mekon valmiiksi.

Villavaatetta

Kuumaa kesää on ennustettu, mutta näin vapun alla säät suosivat lämpöistä pukeutumista. Tällä hetkellä sataa ja sataa... luntakin luvattu pohjoisemmaksi. Siispä villavaatteiden valmistuminen on mitä parhainta!

Pienempi tyttöni sai villahousut Novita Floricasta, jonka ostin jo joskus ennen vuosituhannen vaihdetta ja josta on yrittänyt tulla jos vaikka mitä. Näidenkin housujen valmistuminen otti aikansa. Aloitin niiden tekemisen jo neljä vuotta sitten esikoiselleni, mutta kesken jäivät ja valmistuivat vasta nyt. Onneksi on tuo toinenkin käyttäjä. Kuvassa lahkeet näyttävät eri mittaisilta, mutta ihan yhtä pitkät ovat. Ohje on alkujaan jostain Suuresta käsityöstä, mutta matkalla muuttunut omaksi. Lahkeessa on pitsiä ja nirkkoreuna. Kyllä kelpaa olla vaikka mökillä kevään viileillä mekko päällä ja villikset jalassa. Isompi tyttöni sai villasukat Teeteen Sallasta, joka on ihana ihana lanka, nämä sentään olin aloittanut tämän vuoden puolella!

Viime viikonloppuna kävin Tallinnassa hyvän ystäväni kanssa. Samanhenkisinä ihmisinä oli meillä eräs tärkeä kohde, nimittäin Karnaluks.  Siellä vältin lankojen houkutukset, mutta sataman viimeisestä kaupasta mukaan tarttui nämä kerät, jotka ovat villasukiksi alkaneet muotoutua. Oikeanpuoleisen aloituksen tulen todennäköisesti purkamaan ja vaihtamaan astetta ohkaisemmat puikot. Ei haittaa. Tällaisten lankojen neulominen on oikeaa väriterapiaa ja voin vain kuvitella, että sitten syksyn harmailla näistä sukista saa lisäenergiaa päiväänsä.

Matkaneuleeksi otin helpon huivityön, jonka lankana on Hjerte garnin baby trunte, pehmeää ihanaa extrafine merinovillalankaa. Ja niin ihanat värit (jotka todellisuudessa ovat näitä kuvan värejä lämpimämmät)! Näitä tehdessä ei edes kaipaa lämmintä kesää.

Mutta lämpimään kesäänkin on hyvä varautua, joten ompelusaralla on ohjelmassa mekkoja, shortseja ja teepaitoja tytöille ja toivottavasti myös itsellenikin. Mekkojen ompelussa auttaa uudet pikkuapulaiseni, jotka Karnaluksista kotiutuivat: pyöröleikkuri, alusta ja viivain. Lisäksi ostin kanttianuhan kääntäjän - siis sellaisen jonka avulla sitä nauhaa silitän. Tykkään! Seuraavassa postauksessa on luvassa siis kanttinauhailua :)

Pikku kisu

Kaksi suloista asiaa yhdessä: pikkutyttö ja kissanpentu. Olen niin tyytyväinen, että toteutin suunnitelmani ja tämä onkin nyt lapseni lempipaita heti valmistumisensa jälkeen. Kangas on jotain Eurokankaan palatrikoota, jota oli jäänyt yli isomman tytön paidasta muinoin. Ottobren 4/14 Autumn Foret oli hyvä kaava tähän, koska etukappaleen sain kahdesta pienemmästä palasta. Yhtenäiseen etukappaleeseen kangas ei olisikaan riittänyt. Kuvan kisu on leikattu pieneksi jääneestä ostopaidasta, jonka jämähtäneet kaakaotahrat estivät laittamasta eteenpäin uudelle käyttäjäle. Sekin paita oli kovin suloien ja nyt sain sen suloisuuden tähän. Kauluksen käänsin framilonin avulla ja olen ratkaisuun tyytyväinen, sillä resorikanttauksesta olisi mielestäni tullut liian raskas tähän herkkyyteen. Legginsit ovat jouluntienoolla ommellut Ropinat. Ihanan karkkinen yhdistelmä!

Tunikoita ja vähän muutakin

Viime aikoina arki on imaissut mukanaan niin, että ompelu kuten myös blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Neulonut olen aina joka välissä kuin mahdollista, mutta niistä neuleista siitten myöhemmin, kun valmistuvat (jos valmistuvat). Nyt päätin katkaista blogihiljaisuuden esittelemällä käsitöitäni vuodenvaihteen molemmin puolin.

Ennen joulua saimme kutsun kolme vuotta täyttävän tyttösen syntymäpäiville ja päätin ommella hänelle iloisen paidan. Kuukautta myöhemmin kuulimme, että tämä tyttönen on saanut pikkusiskon, jolle lähti samistelubody. Kaavat ovat Ottobre-lehdestä Owl Princess (1/14) ja Happy Squirell (1/12)

Eräänä syksyisenä päivänä esikoiseni tarvitsi ensimmäiseen orkesterikonserttiin esiintymisasun. Hienosti aloin samana päivänä sovittelemaan mekkoja tytölle, niin totesin niiden olevan pieniä. Jotain hyvää siinä, että ääni oli itseltäni lähtenyt: olisi aikaa ommella. Kätköistäni löytyi hopeanharmaata hienostuneesti kimmeltävää tyllin tapaista kangasta ja viininpunaista vuorikangasta, joita yhdistämällä ompelin leveähelmaisen hameen sellonsoittajalle.

Pikku sellistini valkkasi kerran Eurokankaasta palatrikoon, jonka muuntumisessa tunikaksi oli monta mutkaa matkan varrella. Kaikkia koneen takkuamisia ja langan sylttyämisiä en ihan enää muista, mutta suurin moka oli se, että leikkasin vahingossa vetoketjuhalkion myös etukappaleelle. Onneksi yhdessä keksimme, että paitaan sopii aplikoitu orkidea, joka on suoraan kankaasta leikattu kuva,  joten se oli lopulta helppo korjaus vaatteeseen. Tunikan kaava on Ottobre-lehdestä 1/2014 Maxi Dot. Legginsit ovat Ropinat lehdestä 6/2012.

Kylläpä odotin vuoden ensimmäistä Ottobre-lehteä pitkään ja hartaasti. Blogimaailmassa monet olivat jo ommelleet Peplum-tunikoita ja minä en ollut saanut edes koko lehteä. Lopulta sitten sainkin lehden, joka jostain syystä ei ollut tullut ajoissa. Molemmat tyttöseni saivat samalla kaavalla ketunleipätunikat, joista omaansa esikoinen esittelee. Tästä tuli hänen lempivaatteensa - hyvä että välillä saan pyykättyä sen, kun se on jo päälle menossa.

Pienempi tyttöni sai norsumekon Ottobren Wood Mouse -kaavalla lehdestä 6/2014. Elefanttimarssin joukkoon pääsi pieni pala trikoota, josta olen tehnyt aiemmin tunikan itselleni ja josta tyttö on toivonut itselleen mekkoa. Valitettavasti koko mekkoa en ylijäämistä saanut, mutta tähänkin tyttö oli tyytyväinen. Keskietua pääsi somistamaan virkattu kukkanen napilla. Vielä olen miettinyt, että laittaisinko helmaan ohuen valkoisen pitsin. Voisi raikastaa mekkoa?

Ja palmikkopipo. Lopulta esikoinenkin sai palmikkopiponsa. Täysin omasta päästä tehty viritys. Tykkään ja tyttökin tykkää. Lankana Novitan Hile huurteisen sinisenä, jota syksyllä vielä Karnaluksista löysin. Miten sitä lämpiää jollekin kankaalle tai langalle niin hitaasti, että meinaa mennä ohi suun ja usein meneekin?

Tällaisia on tullut siis tehtyä. Hieman ajatukset jo alkavat kääntyä tulevaa kevättä ja kesää kohden: mekkoja, shortseja ja toppeja on ainakin ompelulistalla ja ehkä jotain keväistäkin.