Ompeluksia valmistuu pikku hiljaa, sauma silloin toinen tällöin. Samoin neuleissa: välillä enempi kerroksia, välillä vain yksi puikollinen. Joka päivä kuitenkin jotakin. Olin tänään aivan tulisilla hiilillä ennen kuin pääsin ompelemaan. Mies kutsui kahvitauolle ja totesin olevani niin paljon paremmalla tuulella kuin ennen ompelua, vaikka en montaa saumaa vielä ollut ommellutkaan. Käsitöiden parissa - kun niihin saa hetkeksi keskittyä aivan rauhassa - katoaa paikka ja aika. Eikös se ole se flow-tila? Nämä tämänpäiväiset omeplukset pääsevät blogiin vähän myöhemmin. Tässä postauksessa muutama käsityö, jotka ovat valmistuneet viime viikkoina.
 |
|
Tämä mekkonen lähti ulkomaille ystäväni tyttärelle. Sovituskuvassa mekko on esikoiseni yllä ja onhan tuo helma lyhyt viisivuotiaalle, kun on parikymmentä senttiä pienemmälle tytölle menossa. Aivan ihana mekko mielestäni. Pienempikin tyttöni halusi sitä sovittaa, mutta sovituskuvaa en saadut vauhdikkaasta neidistä, joka aina karkasi kameran alta pois. Mekon kaava on iki-ihanan Mekkotehtaan Riine, jota olen vapaasti soveltanut. Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovatkin siitä niin ihania, että niissä on monia sovellusvaihtoehtoja.
Pitänee tutkia, jos näistä kankaista syntyisi vielä mekot omille tyttärillenikin. Tuo ruutukangas on kivaa, sellaista hieman ryppyistä pikkuruutua, joten se pysyy silittämättäkin aika siistinä. Molemmat kankaat löytyivät Eurokankaasta, toinen ale-hyllystä toinen palalaarista, joten niitä tuskin enää kaupasta löytyy.
Murupieni sai syksyyn iloisen tunikan, mutta hänelle tämä on vielä kokoa mekko. Hihojen resorit ovat käytössä käännettyinä, joten tässä on mukavasti kasvun varaa. Tämä Myllymuksujen ihana piparikukkajoustis on ollut melko pitkään kaapissa. Olen aiemmin tästä tehnyt esikoiselle mekon ja pienemmälle potkuhousut sekä jonkun vaipankin. Vauva-aikana Murupieni tykkäsi kovasti katsella tätä kangasta kun vaippa tai potkarit olivat hoitopöydän vieressä. Nyt tämä mekko-tunika on hänen yksi suosikkivaatteistaan (menee peilin eteen laulamaan ja tanssimaan) ja on se äidistäkin ihana. Kaava on Ottobren (1/2009) Muksis-tunika ja kyllä kaavalla taitaa syntyä lisääkin arkivaatetta! Ja ehkä tästä piparikukasta vielä pipo syntyy, sen verran sitä jäi jäljelle.
Esikoiseni Kultaihana sai just passelit villasukat syksyn saapaskeleille. Nämä aloitin jo alkukesästä ja nyt valmistuttuaan niissä ei juuri kasvunvaraa ole. Olen siitä vanhanaikainen neuleihminen, että teen sukat yksi kerrallaan valmiiksi pikkupuikoilla tikuttaen ja kantapääkin on ihan tavallinen. Lankana näissä on Seiskaveikka ja malli ihan omasta päästä.
Nyt lokakuun on
Tik bumsalla on niin mahtava arvonta, että onhan se koetettava onnea kahdella arvalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti