Välillä neulottua

Vuosi sitten (!) valmistui pipo kirjasta Pipo on pääsia. Päättelemättä jäi, kun halusin huivin pipon kaveriksi, mutta sopivaa huivimallia en löytänyt. Tuli aloiteltua kaikenlaista mutta mikään ei miellyttänyt ja ne jäivät kesken. Viime syksyn parhain viikonloppu taisi olla, kun kävin hyvän ystäväni kanssa Tampereen kädentaitomessuilla ja vietin viikonlopun hänen luonaan. Se oli juuri sopiva, hauska ja inspiroiva viikonloppu, joka katkaisi harmaan arjen ja antoi hengähdystauon äidin tehtävistä. Huivimalli löytyi sitten ystäväni huivien joukosta ja yhden huivin teinkin tosi sukkelaan messuilta ostamastani langasta. Se huivi meni käyttöön ennen kuin ehdin kuvata sitä, mutta ehkä joskus otan siitäkin vielä kuvan tänne.

Lankana tässä on Novitan Polkka ja huivin ohje on Novitan nettisivuilta. Pipo on hieman iso tytölleni. Pipo on pääasia -kirjan mallissa pipo neulotaan otsalta taakse sileänä neuleena lyhennettyjä kerroksia käyttäen, jonka jälkeen reunus neulotaan pyörönä aina oikein neuleena. Noiden lyhennettyjen kerrosten tekeminen siististi ilman reikiä tarvitsee vielä harjoitusta. Onneksi on neula keksitty. Ja mä niin tykkään näistä! Minulla on tästä langasta äitini neulomat säärystimet ja aikoinaan neuloin esikoiselle liivin, jota hän ei ikäväkseni suostunut pitämään. Toivon, että tuo nuorempi suostuu sen päällensä laittamaan.

Balleriina pieni

Nuorimmaiseni vietti tänään 3-vuotissyntymäpäiväänsä ja hän oli toivonut syntymäpäivälahjaksi tanssipukua ja tanssituntia. Kiersin viikko sitten isoa kauppakeskusta hiki hatussa, mutta mistään ei löytynyt tarpeeksi pientä tanssipukua, joten oli mentävä lopuksi kangaskauppaan ja istuttava sorvin ääreen. Hieman myöhäiseksi meni tyllihelman ompelu, kun syntymäpäivää edeltävänä iltana kymmenen jälkeen ehdin koneelle. Onneksi puvun olin ommellut jo muutamaa päivää ennemmin. Miten sitä olikaan tämä viikko niin kiireinen töiden ja muiden takia? Tanssipuvun kaavana käytin Ottobren 3/2011 -lehdessä ollutta uikkarin kaavaa. Muokkasin kaavaa hiema jättämällä turhia saumoja pois. Tylllihameen ompelin ihan vain rypyttämällä paljon tylliä ja leveästä satiininauhasta ompelin vyötärönauhan, jonka sisällä on framilonia. Rusetin tein vain koristeeksi. Kyllä pikkuinen balleriinani oli onnellinen ja innoissaan saatuaan tanssipuvun ja päästessään tanssitunnille - isosiskon jalanjäljissä. Minä puolestani olen todella tyytyväinen aikaansaannokseeni, vaikka aikataulu olikin tiukka.

Väriä tyttösille

Viime syksy oli pikkuisen liian pippurista ja blogin päivittäminen jäi väliin, vaikka joitakin käsitöitä syntyi silloin tällöin. Niitä esittelen täällä ehkäpä myöhemmin, nyt muutama alkuvuoden värikäs ihanuus:

Murupieni sai Noshin ihanasta norsu- ja raitatrikoista iloisen setin. Kaavat ovat Ottobrestä, numeroa en muista. Puseron etuolalla on pisarahalkio, joka tuli eri puolelle kuin yleensä. Housut ovat muokattu jostain kaavasta, kun en lehdistäni löytänyt sopivaa sivusaumatonta ohjetta. Hyvät vaatteet ja tyttö tykkää kovasti. Itse toivoisin onnistuvani pisarahalkion ompelussa paremmin, mutta muuten tämä on niin onnistunut etten voi itsekään olla tykkäämättä!

Kultaihana puolestaan sai uusimman Ottobren (1/14) Funny Faces -mekon kaavalla tehdyn trikoomekon. Kangas on peräisin Eurokankaan palalaarista ja tyttösen itse valitsema. Itseltäni se olisi ehkä jäänyt poimimatta, mutta nyt olen kovin tykästynyt tähän kankaaseen ja mekko on ihan esikoiseni näköinen. Pienempikin on jo tilannut kankaasta samanlaisen mekon itselleen, joten onneksi otin koko palan. Mekon trikoo on muuten sellaista hieman paksumpaa trikoota, joka sopii tähän talveen erinomaisesti.

Mikä väri toi on?

 

Mikä väri toi on? Pienempi kyselee ja isompi opettaa. Oi, sitä on ihana seurata kun lapsoset oppivat toisiltaan. Joskus sopuisasti näin vierekkäin istuen, joskus äksypöksyillen ovet paukkuen ja toisiaan haukkuen. Elämä on pikkuisen pippurista ja sitä on hyvä opetella seurassa parhaassa samankaltaisissa siksak-paidoissa, jotka kesäkäsityönä valmistuivat eräänä aamuna.

Tyttöset osallistuivat suunnitteluun valitsemalla resorin värin ja myöskin mitä väriä kankaasta tulee mihinkin kohtaan. Pienempi tytöistä halusi täysin keltaisen paidan, isompi halusi oranssit hihat. Hauska kangas tämä Käpysen luomujersey. Keltainen osuus tuli lähes kokonaan käytettyä, saapa nähdä mitä oranssista osuudesta joskus syntyy!

Jalassaan tytöillä on aiemmin kesällä syntyneet legginsit. Yllätyinkin, miten hauskasti ihan erilaiset trikoot sopivatkin yhteen tässä kuvassa!

 Itselleni tein välipalakäsityönä pikapipon virkaten lankakorin jämäkerästä Seitsemää veljestä. Aloitin päälaelta ja virkkasin vuoroin pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Somisteeksi laitoin vielä kukan. Nyt saa syksykin tulla, mutta nautitaanhan vielä kesästä ainakin kuukausi vielä!

Siksakkia siskoksille ja tunnustuksia jakoon

Palalaarilöytönä kerran Helsingissä käydessäni tarttui matkaan hauskaa puuvillakangasta kahdessa värissä. Aikansa kankaat odottelivat sopivan kaavan löytymistä. Lopulta päädyin tekemään taas Mekkotehdas-kirjasta, tällä kertaa valmistui selkeälinjainen Elina. Isomman tytön mekkoa kavensin numerolla, mutta pienemmän mekon tein ihan kaavojen mukaan. Ei olisi pitänyt. Kaksivuotiaalle sovittaminen on turhauttavaa puuhaa molempien mielestä, mutta olisi pitänyt se vaihe silti tehdä. Mekko on kauluksesta ja kädenteistä liika iso, helma puolestaan olisi voinut olla pidempi. Ehkä keksin mekkoon jonkun jutun tai sitten jatkossa mekko menee t-paidan kanssa... Isomman mekko on melko onnistunut, vaikka kädentiet olisivat saaneet hälläkin olla pienemmät. Muuten tykkään kovasti. Kangas on ihanaa ja selkeä mekkokaava sopii graafisen kankaan kanssa kivasti yhteen.

 

Ja ne tunnustukset sitten jakoon. Vaikea valinta, sillä ihania blogeja on paljon. Päädyin sitten noukkimaan blogit, joita ei tuossa Kivat kurkittavat -listassani vielä olekaan, mutta aika säännöllisesti olen aina silloin tällöin näissä piipahtanut ihailemassa ja inspiroitumassa.

Riinun käsin
Ajatuksia ja tekoja
Jooki
Langanjuoksu
Starly touhuaa

  
Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.

Kesämekkosia ja tunnustus

Onpa aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Käsityörintamalla sentään ei ole ollut aivan yhtä hiljaista kuin blogissa. Ompelukoneen paininjalan alta on lähtenyt käyttöön ruudullinen kympin mekko vilpoisasta puuvillasta (se olikin mukava päällä helteisinä työpäivinä kesäkuun puolella) ja samalla kaavalla valmistettu tunika. Kultaihana sai shortsit, kun niille oli huutava pula emmekä kauppaan ennättäneet. Kummityttö sai syntymäpäivälahjaksi mekon muutaman tunnin ompelulla ja tänä aamuna valmistui Kultaihanalle mekko. Mökkioloissa olen neulonut itselleni nuttuja bambulangasta (eivät vielä valmiina) ja tyttöjen huoneen matto on pitkästä aikaa saanut lisää kerroksia ympärilleen (jospa sen elokuun alussa levittäisin uusitun huoneen lattialle). Tässä nyt joitakin mieleen muistuneita käsitöitä. Hiljaista on ollut lähinnä kuvausrintamalla. Äitienpäivälahjaksi saamani uusi kamera on vielä opettelun alla.

Kummitytölle mennyt mekko, kaavana Mekkotehtaan Alina. Alkuperäisestä poiketen tein niskan taakse solmittavat nauhat. Jälleen kerran oli onnistunut ompelus Mekkotehtaan mainioilla ohjeilla. Kankaan olen joitakin vuosia sitten löytänyt Eurokankaan palalaarista. Ohuen puuvillan seassa on varmaankin hieman elastaania, koska kangas joustaa hieman.

Mekkotehtaan Karoliina-kaavalla syntyi Kultaihanalle kesämekko ohuen ohuesta puuvillasta, joka myöskin on Eurokankaan palalaarilöytö. Samaisesta kankaasta olen joitakin vuosia sitten ommellut mekon itsellenikin. Kerrassaan ihana mekko. Ohjeesta poiketen tein tähänkin mekkoon niskan taakse solmittavat nauhat tyttöseni toiveesta. Lisäksi jätin helman vuorin ompelematta, ohjeessa se olisi tehnyt helmasta pussittavan. En yrityksestä huolimatta onnistunut saamaan mekosta silmääni miellyttävää - vuorin kanssa mekosta tuntui tulevan jotenkin liian tönkkö. Linee vuorikangas liian paksua tähän. Nyt mekko on ihana henkäyksen ohut. Tykkään.

Itselleni ompelin  tämän ruutumekkosen Suuren käsityön kaavalla. Lehden numeroa en muista, mutta tämän vuoden lehdestä löytyy. Olisiko ollut toukokuun lehti? Tämäkään mekko ei ongelmitta syntynyt. Lehden ohjeessa pääntie oli huoliteltu lankasuoraan leikatulla kaitaleella, ja menin sitten tekemään niin. No pääntie ei sitten asettunut lainkaan ja jouduin sen ratkomaan auki. Samassa ohut puuvilla repesi niskasta. Epäonni kääntyi onneksi, koska tein sitten niskaan pienet muotolaskokset, jolloin pääntie asettui kauniimmin ylleni ja huolittelin pääntien sitten vinokaitaleella. Lisäksi ompelin mekkoon kapean vyön - tietenkin siitä ylijääneestä lankasuoraan leikatusta huolittelukaitaleesta! Tämä on siis se kympin mekko, josta alussa mainitsin. Kangas löytyi EK:n palalaarista ja koko pala maksoi alle kympin. Vielä voisin lopusta ommella jotain vaikka tyttösilleni.

Samaisella kaavalla kuin edellinen mekko, syntyi sitten tämä kevyt tunika. Helmaa vain lyhensin ja hihoja pidensin. Valokuva ei toista mekon suomenlipun sinistä väriä oikealla tavalla. Tämäkin oiva kesävaate ja poikkeuksena edellisiin kankaisiin: tämä kangas on rullalta!

Oi, olen saanut ensimmäisen tunnustukseni! Kiitos Marie blogista Langasta kiinni!!! Blogi löytyy myös Kivat kurkittavat -listaltani. Voisin tunnustuksen antaa takisin päin, mutta se ei ole kai mahdollista.






Tunnustukseen liittyy ohje:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.

Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.



Palaan seuravalla kerralla esittelemään valitsemani blogit. Nyt äidilliset tehtävät kutsuvat jättämään kirjoittamisen. Kohta pannulla paistuu härkäpapupihvejä omasta päästä. Voisinkin laittaa ohjeen tänne, jos ruoka vastaa odotuksiani.

Kesä tulee ja T-paitoja tarvitaan aina. Näitä on valmistunut aina silloin tällöin. Kultaihana sai ihanasta tähtijerseystä T-paidan Ottobren kaavalla lehdestä 3/2011 koko 122cm kavennettuna, mutta silti paita on hartioista hieman väljä.

Samalla kaavalla ompelin Rauteksin raitatrikoosta ja PaaPiin bambitrikoosta esikoiselle toiset paidat. Murupieni sai myös samistelu paidat samasta lehdestä löytyvällä kaavalla, jossa kiva kirjekuoripääntie. Lisäksi hän sai Marimekon raitatrikoota ja tilkkulaatikon aarteita yhdistävän paidan. Äiti sai oman raitapaitansa Ottobre Woman 2/2007 kaavalla. Tähän en ruvennut taiteilemaan pääntien huolitteluun mitään resori/trikookaitaletta edellisten T-paitojeni tavoin ja vahingosta viisastuneena käänsin pääntien kapealle taitteelle. Toistaiseksi pääntie on käyttäytynyt kauniisti pesuista huolimatta. Jos huonosti silti käy, niin pujotan sitten sinne kapeaa kuminauhaa kuten esikoisen raitapaidan liian isoon kaulukseen laitoin.

Näiden ompelusten lisäksi on syntynyt myös harkkahousuja ja muuta pientä tarpeellista, jotka ovatkin menneet heti käyttöön. (ps. Siksaksis-blogin harkkiskaava on aivan mahtava!)