Paitaa ja pussukkaa

Kaksi toppia neljävuotiaalle Ottobren kaavalla Peppi (06/13). Hellurei, kun oli laajat kädentiet, joten pistin mutkia suoraksi ja näin on parempi. Raitakangas muistaakseni Selian ylläripaketista tullut, tähtien alkuperää en muista.

Toiset kaksi toppia on 8-vuotiaalle Movimento-kaavalla Ottobrestä 3/13. Tässäkin kaavassa oli kädenteillä liikaa laajuutta, tosin lapseni ovat hyvin kapoisaa mallia. Selian kankaat ovat edellisistä ompeluksista jääneitä. Ihanat

Vadelmainen paita on paljon käyttämälläni Ottobren 3/12 Hoops-kaavalla tehty.  Viljamin puodin ihanan trikoon löysin kerran kirpparilta. Löytö suoraan sanoen!

Tämä Mekkotehtaan kaavalla tehty olkapussukka lähti syntymäpäivälahjaksi 8-vuotiaalle tyttöni luokkakaverille. Päälikangas on kirpparilöytö ja sisäpuoli vanhaa limenvihreää lakanaa. Olkahihnaksi yhdistin kahta eriväristä samettinauhaa siksakompeleella tikaten. Vetoketju on Karnaluksin tuliainen. Olen todella tyytyväinen tähän lahjaan. Sisään sujahti muutama pikkutavara. Lahjan saajakin oli iloinen! Kiva antaa jotain uniikkia, jotain mitä kaupasta ei saa.

Kaksi kesämekkoa

Ompelijan onni on kaksi tyttöä, joille ommella mekkoja. Isompi ei tosin enää mekkoja juurikaan halua pitää, mutta pienempi ei muita käyttäisikään. Ihanaa kun tulee kesä ja saa helmat hulmuten viilettää pihalla. Siksi onkin hyvä että mekkoja löytyy joka tilanteeseen, sisälle ja ulos, arkeen ja juhlaan.

Ensimmäisenä valmistui tämä Alina pienin muokkauksin. Karnaluksista ostamani vinokantin kääntäjä sekä pyöröleikkuri tykötarpeineen innostivat tuon kanttinauhan käyttöön. Kanttinauhan tein vanhan lakanan reunasta ja mekkokangas on jo jokunen vuosi sitten löytynyt Eurokankaan paloista. Vanha lakana on samaa kirkkaan vihreää kuin mitä kukkasten keskustassa!

Mekon omistajan toiveen mukaisesti olkainnauhat solmittiin niskan taakse rusetille. Helmasta tein ohjetta pidemmän, mikä ihastutti pientä tyttöä todella paljon. Olipa nopea ja helppo mekko ommella! Mekon koko on 98/104 ja tyttöni kutakuinkin metrin mittainen. Oikein sopiva tuli ja me molemmat tykkäämme niin.

Pinkki Orelma-mekko valkoisin palloin on myös Eurokankaan palakankaasta tehty ja pääntien ruudullinen kanttinauha on myös vanhaa lakanaa. Pääntiellä on halkio takakappaleella ja siinä nappilenkki ja kukkanappi Suomalaisesta kirjakaupasta. Sovituskuvaa ei nyt valitettavasti ole, koska pieni prinsessa nukahti sohvalle juuri kun sain mekon valmiiksi.

Villavaatetta

Kuumaa kesää on ennustettu, mutta näin vapun alla säät suosivat lämpöistä pukeutumista. Tällä hetkellä sataa ja sataa... luntakin luvattu pohjoisemmaksi. Siispä villavaatteiden valmistuminen on mitä parhainta!

Pienempi tyttöni sai villahousut Novita Floricasta, jonka ostin jo joskus ennen vuosituhannen vaihdetta ja josta on yrittänyt tulla jos vaikka mitä. Näidenkin housujen valmistuminen otti aikansa. Aloitin niiden tekemisen jo neljä vuotta sitten esikoiselleni, mutta kesken jäivät ja valmistuivat vasta nyt. Onneksi on tuo toinenkin käyttäjä. Kuvassa lahkeet näyttävät eri mittaisilta, mutta ihan yhtä pitkät ovat. Ohje on alkujaan jostain Suuresta käsityöstä, mutta matkalla muuttunut omaksi. Lahkeessa on pitsiä ja nirkkoreuna. Kyllä kelpaa olla vaikka mökillä kevään viileillä mekko päällä ja villikset jalassa. Isompi tyttöni sai villasukat Teeteen Sallasta, joka on ihana ihana lanka, nämä sentään olin aloittanut tämän vuoden puolella!

Viime viikonloppuna kävin Tallinnassa hyvän ystäväni kanssa. Samanhenkisinä ihmisinä oli meillä eräs tärkeä kohde, nimittäin Karnaluks.  Siellä vältin lankojen houkutukset, mutta sataman viimeisestä kaupasta mukaan tarttui nämä kerät, jotka ovat villasukiksi alkaneet muotoutua. Oikeanpuoleisen aloituksen tulen todennäköisesti purkamaan ja vaihtamaan astetta ohkaisemmat puikot. Ei haittaa. Tällaisten lankojen neulominen on oikeaa väriterapiaa ja voin vain kuvitella, että sitten syksyn harmailla näistä sukista saa lisäenergiaa päiväänsä.

Matkaneuleeksi otin helpon huivityön, jonka lankana on Hjerte garnin baby trunte, pehmeää ihanaa extrafine merinovillalankaa. Ja niin ihanat värit (jotka todellisuudessa ovat näitä kuvan värejä lämpimämmät)! Näitä tehdessä ei edes kaipaa lämmintä kesää.

Mutta lämpimään kesäänkin on hyvä varautua, joten ompelusaralla on ohjelmassa mekkoja, shortseja ja teepaitoja tytöille ja toivottavasti myös itsellenikin. Mekkojen ompelussa auttaa uudet pikkuapulaiseni, jotka Karnaluksista kotiutuivat: pyöröleikkuri, alusta ja viivain. Lisäksi ostin kanttianuhan kääntäjän - siis sellaisen jonka avulla sitä nauhaa silitän. Tykkään! Seuraavassa postauksessa on luvassa siis kanttinauhailua :)

Pikku kisu

Kaksi suloista asiaa yhdessä: pikkutyttö ja kissanpentu. Olen niin tyytyväinen, että toteutin suunnitelmani ja tämä onkin nyt lapseni lempipaita heti valmistumisensa jälkeen. Kangas on jotain Eurokankaan palatrikoota, jota oli jäänyt yli isomman tytön paidasta muinoin. Ottobren 4/14 Autumn Foret oli hyvä kaava tähän, koska etukappaleen sain kahdesta pienemmästä palasta. Yhtenäiseen etukappaleeseen kangas ei olisikaan riittänyt. Kuvan kisu on leikattu pieneksi jääneestä ostopaidasta, jonka jämähtäneet kaakaotahrat estivät laittamasta eteenpäin uudelle käyttäjäle. Sekin paita oli kovin suloien ja nyt sain sen suloisuuden tähän. Kauluksen käänsin framilonin avulla ja olen ratkaisuun tyytyväinen, sillä resorikanttauksesta olisi mielestäni tullut liian raskas tähän herkkyyteen. Legginsit ovat jouluntienoolla ommellut Ropinat. Ihanan karkkinen yhdistelmä!

Tunikoita ja vähän muutakin

Viime aikoina arki on imaissut mukanaan niin, että ompelu kuten myös blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Neulonut olen aina joka välissä kuin mahdollista, mutta niistä neuleista siitten myöhemmin, kun valmistuvat (jos valmistuvat). Nyt päätin katkaista blogihiljaisuuden esittelemällä käsitöitäni vuodenvaihteen molemmin puolin.

Ennen joulua saimme kutsun kolme vuotta täyttävän tyttösen syntymäpäiville ja päätin ommella hänelle iloisen paidan. Kuukautta myöhemmin kuulimme, että tämä tyttönen on saanut pikkusiskon, jolle lähti samistelubody. Kaavat ovat Ottobre-lehdestä Owl Princess (1/14) ja Happy Squirell (1/12)

Eräänä syksyisenä päivänä esikoiseni tarvitsi ensimmäiseen orkesterikonserttiin esiintymisasun. Hienosti aloin samana päivänä sovittelemaan mekkoja tytölle, niin totesin niiden olevan pieniä. Jotain hyvää siinä, että ääni oli itseltäni lähtenyt: olisi aikaa ommella. Kätköistäni löytyi hopeanharmaata hienostuneesti kimmeltävää tyllin tapaista kangasta ja viininpunaista vuorikangasta, joita yhdistämällä ompelin leveähelmaisen hameen sellonsoittajalle.

Pikku sellistini valkkasi kerran Eurokankaasta palatrikoon, jonka muuntumisessa tunikaksi oli monta mutkaa matkan varrella. Kaikkia koneen takkuamisia ja langan sylttyämisiä en ihan enää muista, mutta suurin moka oli se, että leikkasin vahingossa vetoketjuhalkion myös etukappaleelle. Onneksi yhdessä keksimme, että paitaan sopii aplikoitu orkidea, joka on suoraan kankaasta leikattu kuva,  joten se oli lopulta helppo korjaus vaatteeseen. Tunikan kaava on Ottobre-lehdestä 1/2014 Maxi Dot. Legginsit ovat Ropinat lehdestä 6/2012.

Kylläpä odotin vuoden ensimmäistä Ottobre-lehteä pitkään ja hartaasti. Blogimaailmassa monet olivat jo ommelleet Peplum-tunikoita ja minä en ollut saanut edes koko lehteä. Lopulta sitten sainkin lehden, joka jostain syystä ei ollut tullut ajoissa. Molemmat tyttöseni saivat samalla kaavalla ketunleipätunikat, joista omaansa esikoinen esittelee. Tästä tuli hänen lempivaatteensa - hyvä että välillä saan pyykättyä sen, kun se on jo päälle menossa.

Pienempi tyttöni sai norsumekon Ottobren Wood Mouse -kaavalla lehdestä 6/2014. Elefanttimarssin joukkoon pääsi pieni pala trikoota, josta olen tehnyt aiemmin tunikan itselleni ja josta tyttö on toivonut itselleen mekkoa. Valitettavasti koko mekkoa en ylijäämistä saanut, mutta tähänkin tyttö oli tyytyväinen. Keskietua pääsi somistamaan virkattu kukkanen napilla. Vielä olen miettinyt, että laittaisinko helmaan ohuen valkoisen pitsin. Voisi raikastaa mekkoa?

Ja palmikkopipo. Lopulta esikoinenkin sai palmikkopiponsa. Täysin omasta päästä tehty viritys. Tykkään ja tyttökin tykkää. Lankana Novitan Hile huurteisen sinisenä, jota syksyllä vielä Karnaluksista löysin. Miten sitä lämpiää jollekin kankaalle tai langalle niin hitaasti, että meinaa mennä ohi suun ja usein meneekin?

Tällaisia on tullut siis tehtyä. Hieman ajatukset jo alkavat kääntyä tulevaa kevättä ja kesää kohden: mekkoja, shortseja ja toppeja on ainakin ompelulistalla ja ehkä jotain keväistäkin.

Lepakko, leikkiruokaa ja pipo ~ langallisia kokeiluja

Lankatyöt ovat olleet käsitöissä mun juttu numero yksi vuosikausien ajan: neulomista, virkkausta, kirjontaa ja ompelu on ollut se sivujuttu, jota toki tasaseen harrastin sitäkin. Nämä keikahtivat toisin päin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani. Silloin kestovaippojen ompelu vei mukanaan, vaateompelu vauvalle tuli vallalle vasta kun kestovaippoja oli riittävästi.

Vaikkakin langasta on syntynyt sukkaa, paitaa, takkia, nuttua, housua jne., niin pitsihuiveja en ole tehnyt kuin kaksi. Toisen tein itselleni veljeni häihin, jolloin olin viimeisilläni raskaana (vauva syntyikin parin päivän kuluttua) ja toisen tein nyt joululomalla kirjasta, jonka sain joulupukilta. Langaksi tarttui omista kätköistäni musta Novitan Rose Mohair, joka oli tullut lankojeni joukkoon kierimään jostain, ja toinenkin kerä löytyi sitten vielä toisesta paikkaa. Musta mohairlanka on aika viheliäistä neulottavaa - varsinkin jos sattuu tulemaan virhe. Onneksi ohje oli melko helppo, kunhan siitä pääsi ensin jyvälle. Ja ohje siis löytyy kirjasta Neulottu rakkaudella ~ Huiveja, pipoja, sukkia ja pikkuisen pitsiä (Eva Trotzig & Erika Åberg, Kustannus-Mäkelä Oy 2014). Ihmettelin neuloessani, että jopas on poikkeuksellista. Minä, joka en juurikaan käytä hartiahuiveja ja mustaa väriä, neulon itselleni mustaa hartiahuivia langasta, jonka alkuperää en muista (yleensä muistan hyvinkin ostamani langat, joten tämän olen ehkä saanut).  Huivi on saanut perheessäni nimen lepakko. Lepakko liihotteli olkapäilleni lepäämään äänettömästi ja yllättäen.

Toinen joulupukilta tullut käsityökirja on Erika Knightin Tyylikkäät silmukat, jossa on ihanan rauhallisia kuvia virkkuutöistä ja ihan kokeilemisen arvoisia ohjeita. Eräänä lomapäivänäni pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja sielät tarttui matkaan lankoja. Suunta kyllä saisi olla ennemin toisin päin, mutta minkäs teet kun vaalea beige Samos-lanka kera Alabaman ja muutaman muun huuteli korista ostamaan itsensä. Alabama muotoutui kirjan mallivirkkausohjeella elämäni ensimmäiseksi virkatuksi tiskirätiksi (ennen olen neulonut yhden) ja Samos pääsi pikkutyttöjeni keittiöön pikkuleipinä ja vohveleina. Vielä pitäisi tehdä hieman mansikkaa ja kermavaahtoa. Nuorimmaiseni tilasi minulta sitten pannulaput keittiöönsä, ruuat on usein kuumia uunista otettaessa. Tietenkin!

Nuorimmaiseni pipo myös valmistui joululomani aikana. Ohje on omasta päästä ja lanka on Novitan Hile. Aloitin työn luomalla suurinpiirtein sopivan määrän silmukoita, neuloin hieman joustinta ja sitten siirryin palmikoihin. Korvaläpät tein lopuksi. Tyttö tykkää piposta! Siinä on hieman frozenia, letit ja tupsu, joka on aika suurellinen, mutta hauska oikeastaan, vaikka pienempi olisi ollut hieman passelimpi. Isosisko on tilannut itselleen oman lettipipon ilman korvaläppiä ja niistä lähteviä lettejä. Se onkin varmaan tehtävä seuraavaksi.

Vuoden vaihtuessa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! 

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä jonkinlaisia lupauksia tai suunnitelmia. Minullakin on niitä kosolti liittyen tähän käsityöharrastukseen. On kaikenlaisia ideoita ja toiveita, joita lapset ovat esittäneet. Oma vaatekaappikin tarvitsee jotain kivaa. Mutta yksi kaappi joka huutaa jo armoa on se, jossa nämä joustavat kankaat sijaitsevat sillä niitähän on liikaa! Tarkkasilmäinen huomaa, että yksi noiden joustavien joukossa on sininen tekoturkis. Se pitäisi pikinmiten kääntää tytöille liiveiksi. Monesta kankaasta on tehty jo jotain, mutta ilmeisesti (lähes) aina tulee ostettua yli tarpeen.

Ja sitten on näiden lisäksi tietenkin ne kaikki joustamattomat ja tilkut...  Mutta onneksi nyt kun on vielä vähän joululomaa jäljellä, niin ehdin myös jotain ompelemaankin. Tänään valmistui tyttösille legginsit trikoosta, jota isompi useampaan kertaan pyysi ostamaan Eurokankaasta. Lopulta hellyin ja 80 cm palasta tuli molemmille mieluisat housut. Pikainen kuva otettu tyttösten katsoessa Onneli ja Anneli elokuvaa (jossa on muuten mm. ihania mekkosia)

Tilkkuja olen saanut hieman vähennettyä ompelemalla mm. pikkareita. Tässä muutama viimeiseksi valmistunut.

Neulepuolella valmistui viimeiseksi viime vuoden puolella ihanat karkkivillasukat nuorimmaiselleni. Tarkoitus oli tehdä nämä pukinkonttiin, mutta eipä ollut mahdollisuutta neuloa salassa valmiiksi asti. Lankana on ihana Teeteen Salla. En ole ennen tästä langasta tehnyt mitään, mutta ihastuin kovasti kyllä. Villaa, mutta ihanan tuntuista ja oi, mitkä värit! Isompikin saanee sukat vielä tästä langasta, ehkäpä minä itsekin...