torstai 8. maaliskuuta 2018

Langanpyöritystä

Olen aina tykännyt erilaisista lankatekniikoista ja uusien juttujen kokeilusta.  Tälle vuodelle olen päättäyt opetella kehräämään värttinällä. Kerran olen pikaisesti saanut pikku opastuksen aiheeseen, muuten tämä nyt sitten etenee ihan yritys-erehdys -tekniikalla. Olen melko huono seuraamaan ohjeita ja opin ehkä parhaiten kantapään kautta ja kokeilemalla itse. Tästä ensimmäisestä langastani on tulossa tällainen ns. taidelanka. Ehkä joskus minulla on rukki ja kehrään itse sukka- ja huivilankani. Siihen asti käytän muiden tekemiä lankoja. Viimeisimpiä muiden tekemistä langoista on minun käsissäni syntynyt:


Villasukat, jotka on aloitettu perinteisesti ylhäältä alas ilman mitään kummempaa ohjetta. Tykkään väreistä ja tuosta räjähtävästä helmineuleesta. Lanka on seiskaveikkaa omista heräteostoskoreista löytynyt.
















Tämä kolmiohuivi on omasta päästä syntynyt ja lankana Novitan joku huopuva täysvillainen. Huivi on aloitettu ylhäältä alas. Vyötteet oon hukannut ja automatkalla pohjoiseen tämä valmistui. Siksi kuvauspaikka on ollut auto. Lanka on minusta hurjan paljon kauniimpaa neuleena kuin kerällä. Joissakin langoissa se on toisin päin, mutta ehkä tässä juuri on lanka ja toteutus kohdanneet toisensa täydellisesti.







Pipo Katia Merino 100% langasta. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja  olipa ihanaa neulottavaa! Varmasti tulen jatkossakin käyttämään tätä lankaa töissäni. Toivottavasti on myös käytössäkin laadukkaaksi osoittautuva lanka.



Aikaisemmin tänä talvena valmistuneita pipoja ja hänen korkeutensa ylimmäinen laaduntarkkailija ja pipovahti Riffi.

Valkoiset ja roosa pipo kierrätyskeskuksesta löydettyä Novitan paljettilankaa. Muhkeaa ja nopeasti valmistuvaa. Valkoiset neulottu, roosa virkattu spiraalina. Lämmintä ja käytännöllistä. Pinkki ja turkoosi tupsupipo Boston Aqua protect lankaa, joissa ohjeena tämä. Samalla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin itselleni pipon. Lanka kivaa vettähylkivää lankaa sateisen ja kylmän sään päähineeseen. Ohjekin oli suhteellisen helppo.








Viimeisin valmistunut neule on tämä pieni kolmiohuivi, jossa yksi kerä kierrätyskeskuksesta löytynyttä Dropsin big delight lankaa. Aivan ihanan ihastuttavat värit!! Malli omaa tuotantoa ja neulottu ylhäältä alas. Lisäykset on tehty aina keskimäisen silmukan molemmin puolin ja kahden reunasilmukan sisäpuolella. Kaksi reunasilmukkaa on neulottu aina oikein, viimeisen reunasilmukan neulon aina kiertäen ja neulon aina myös rivin ensimmäisen silmukan. Näin minulla syntyy mielestäni kaunein reuna neuleisiin.


Jo aikaa sitten valmistuneet villasukat 1-vuotiaalle kummitytölle Novita woolista. Väri on oikeasti kaunis aqua-turkoosi, mutta jostain syystä kamera näyttää lattian värin punertavampana kuin onkaan. Itseasiassa aika hauskaa, ylemmän kuvan huivi ja nämä sukat on otettu samalla lattialla samassa kohtaa!

Bling bling ja hui kauhistus!

Oi, mikä onkaan ihanampaa kuin hangella kimaltelevat jäätimantit, samettisen tumma taivas tähtien tuikkiessa tai auringonvalon kimallus kilo veden pinnalla? Niin, pitää sitä kimallusta olla myös vaatteissa. Välillä vain aavistus ja välillä niin paljon kuin mahdollista.

Blogissa on ollut hiljaiseloa puolisen vuotta. Olen kyllä käsitöitä tehnyt ja aika moneen ompeluksista on tullut sitä tyttöjen mielestä niin ihanaa bling blingiä. Ostin kädentaitomessuilta kätevän aplikaattorin liimapohjaisten srassien kiinnittämiseen. Ihana laite! Ei silitysraudalla säätämistä! Strasseilla saa nyt helpommin kuvioita aikaan ja strassi tulee juuri siihen kohtaan kun haluaa (silitysraudalla suojakankaan kanssa kohdistus oli vähän niin ja näin). Sillä saa blingit halutessaan myös neuleisiin kiinni.




Viime syksyn vaativin, mutta myös eniten onnistumisen kokemusta ja iloa tuottavin ompelukseni oli rytmisen kilpavoimistelun puku 6-vuotiaalle tyttärelleni. Olin yhden puvun tehnyt jo aikaisemmin - en oikein tiennyt silloin lajin asettamia vaatimuksia puvulle. Ensimmäisestä puvusta oli kuitenkin paljon apua toisen puvun valmistamisessa, koska toisen puvun pohjana on ensimmäisen puvun kaava lehdestä Ottobre 1/2007.

Puvun ulkonäön suunnittelin voimistelijan kanssa yhdessä. Sitten seurasi lukuisia sukelluksia EK:n palalaareihin. Kaavojen piirtämiseen kuului lukuisia viivojen vetämisiä viivoittimen kanssa ja osien numerointia. Kaavaa tuli muutettua aika paljon. Helman kaavoitin kokonaan uudestaan (alkuperäisessä oli rypytetty ja lyhyempi helma), haaraosa lyheni useita senttejä. Miehusta kapeni, hihat pitenivät ja kapenivat. Pääntielle tuli pieni pystykaulus ja takakappaleelle halkio, johon tuli hakaskiinnitys.



Ompeluvaiheessa alkuun harsin kappaleita toisiinsa kiinni, mutta lopulta rohkenin yhdistää osia suoraan koneompeleella. Ompeleena käytin kapeaa siksakkia, koska koneeni jousto-ompeleet eivät onnistuneet lycralla. Siksakki on myös helpompi purkaa kuin jousto-omme. Neulana käytin superstretch-neulaa (organ).

Ompelun jälkeen alkoi strassien liimailu ja se olikin mukavaa puuhaa ja sekä puvun tekijä että käyttäjä olimme molemmat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja heti aloin miettiä, millainen olisi seuraava puku. Niin innostavaa ja inspiroivaa oli kilpapuvun valmistus.


 Halloweenin aikaan isomman tyttöni koululla oli disco, jonne sai pukeutua teeman mukaisesti. Pikkuisen viime tinkaan valmistelu jäi, mutta tuloksena oli tällainen musta huppuviitta ja valmiiseen hameeseen lisätyt paljettikangasriekaleet. Kuvassa pikku Mustahilkka sutensa kanssa. Hui!
 Toisenlaisia käsitöitä ovat nämä noidansormet. Vai onko kyseessä huolimattomien saumuriompelijoiden sormet? En ollut ennen valmistanut mitään näin hauskaa leivonnaista. Taikina on perus murokeksitaikinaa, kyntenä manteli ja veri on punaista geeliväriä. Näitä tarjottiin Halloween-discon etkoilla, jotka tyttäreni halusi kavereilleen järjestää. Oli kyllä kammottavat kekkerit!

Pikkuisen pippuria tuo käsitöiden tekoon pippurisuola-värinen keskikokoinen snautserini Riffi. Neitokaisellla on ikää 11 kuukautta ja hän on erittäin kiinnostunut villasta. Myös kankaiden päällä makoilu on mieluisaa puuhaa. Tähä rusettitrikooseen Riffi ihastui jotenkin ylenmäärin ja ei olisi millään poistunut sen päältä ja myöhemmin kävi nappasemassa tilkkuja itselleen. Lupasin sille trikoosta tehdä jotain. No, idea odottaa vielä itseään. Koirani seuraa niin tarkasti mitä teen, että jos sillä olisi kädet, niin uskoisin sen osaavan jo neuloa, virkata, kehrätä, ommella ja täyttää täytekakun.







maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kuluneen vuoden varrelta

Yleisön pyynnöstä, kaivoin pikkuisen blogini naftaliinista. Käsityötarvikkeet eivät siellä tosin ole olleet, vaikka pariin vuoteen en ole tänne mitään päivittänyt. On tullut tehtyä isoja ja pieniä vaatteita. Puikot ovat kilisseet ja ompelukone on surissut, on purettu ja ratkottu, on tuskailtu ja iloittu. Käyttöön ovat kaikki menneet ja monta työtä on kesken. Tykkäänkin aikaa kestävistä jutuista. Silloin ei haittaa vaikka valmistuminen venyy. Ellei tule tehtyä kasvaville lapsille!
Tässä kai viimeisimmäksi valmistuneet vaatteet isommalle tytölleni. Turkoosi liehukeneule on tehty Mekkotehdas koulutytöille -kirjasta. Kangas ei riittänyt huppuun ja taskuihin, joten tästä tuli hyvin simppeli ja aivan ihana. Pidetty ja käytetty. Me molemmat tykkäämme. Lämmittää sopivasti, mutta mahtuu pieneen tilaan esim. käsilaukkuun tarvittaessa. Pitäisikin ommella itsellenikin samanlainen. Pantterikuvioinen playsuitti-hellehaalari on tytön toiveiden täyttymys. Hän rakastaa kissaeläimiä, ja ihastus oli suuri, kun näytin hänelle, mitä Eurokankaan palalaarista olin napannut mukaani. Itse en paljoa perusta näistä eläinkuoseista, mutta mitäpä äiti ei lapselleen tekisi! Ja ainahan on parasta, että vaate tulee todella käyttöön ja on mieluisista mieluisin! Haalarin kaava on muokattu samaisen Mekkotehtaan kaavasta, koska tyttö ei halunnut niin väljää yläosaa. Mustalla irtonaisella kuminauhalla saa muokattua vaatteen ilmettä. Tällä mennään varmaankin pari tulevaa kesää ja onneksi tänä vuonna kesä lopulta saapui. Pantterikangas on ihanaa viskoositrikoota, joka laskeutuu kauniisti. Siitä on vielä leikatut palat odottamassa nuoremman vastaavaa haalaria.


Sitten vähän talvisempi haalari, vaikka kyllä tätä alkukesän olisi voinut melkein pitää säiden puolesta! Syksyllä aloitin tikuttaa nuoremmalle toiveissa ollutta villahaalaria ja aina lopulta hiihtolomalla valmistui. Lanka on Novita woolia ja nallea. Ohje omasta päästä, 2 o 2 n - joustinta kokonaan ja lahkeissa ja hihoissa vielä kasvunvaraa. Tää on ihana karkki-haalari. Olen ylpeä osaamisestani ja viitseliäisyydestä. Ja kyllä tätä on pidettykin! Langat olin ostanut pelkästä ihastuksesta jostain alelaarista tietämättä, mitä niistä tulisi. Joskus on erittäin kannattavaa hamstrata!



Viime kesänä aloitin ompelemaan nuoremmalle ihanasta ohuesta puuvillasta mekkoa Mekkoni mun -kirjasta. Ei haittaa, vaikka valmistui vasta nyt keväällä, sillä edelleen mekko on melko väljä. Ohuen ohut puuvilla on palalaarilöytö, samoin vuorina oleva vaaleankeltainen puuvilla, joka on kuin harsoa. Vyötäröllä on irtonainen silkkinauha. Sovituskuva on autenttinen ilman minkäänlaista stailausta, minkä voi havaita legginsseistä ja sukista! Ohut laaja helma hulmuaa ihanasti!





 Lähipiiriin on syntynyt ihania pieniä vauvoja ja alkuvuodesta tein vauvalahjoiksi muutaman pienen bodyn. Nämä kankaat ovat olleet hilloutumassa melko pitkään enkä muista mistä ne olen hankkinut/saanut. Tähtijellonasta olen aiemmin tehnyt paidan eräälle pojalle syntymäpäivälahjaksi ja vielä riitti piskuiseen bodyyn. Mehiläistrikoosta olen omalle nuoremmalleni aikoinaan ommellut yöpuvun. Kaava on Ottobrestä muistaakseni vuodelta 2006, sillä samalla kaavalla olen ommellut jo isomman lapseni ensimmäiset bodyt.


Nuorimmainen tarvitsi voimistelunäytökseen jotain mustavalkoista. Ottobren Seesaw-luottokaavalla tavallinen raitakangas sai pienen jujun. Tähän paitaan on tarkoitus vielä silittää glitterkalvosta jotain kivaa. Legginssit ovat ihan ostetut. Joskus se on vaan järkevämpää, kun helpolla vielä löytyi, toisin kuin esitykseen sopiva yläosa.














Lopuksi pläjäys jo paljon aikaisemmin valmistuneita käsitöitä:


Pipoja Ottobren kaavalla tarpeeseen ja huvin vuoksi. Jemmasta löytyneet trikoot.

Puolihihainen trikoopaita joiltain kädentaitomessuilta ostetusta koiratrikoosta ja  jostain paljettilangasta pehmoinen hötöneule omasta päästä.






T-paidat kädentaitomessuilta löytyneistä kankaista. Yksi isommalle ja kaksi pienemmälle. Kaavat Ottobre-lehdistä.




Legginssejä omille lapsille ja serkkutytölle. Trikoot jemmasta ja Eurokankaasta
Pipo esikoiselle novitan nallesta ja paljettimohairista. Älä laita tupsuun paljettilankaa, nimim. paljetteja lattiat täynnä :) Hame pienemmälle pehmoisesta velourista.




Villasukat serkkupojalle jo viime jouluksi. Kädentaitomessuilta Tapion kaupan lankoja. Oli muuten mukavasti neuloutuvaa lankaa, mutta valitettavasti en muista enää merkkiä.




Merenturkoosi pitsineuletakki bambulangasta esikoiselle. Lanka on muistaakseni bommix bamboo Lankamaailmasta. Harmillisen halkeavaa lankaa, joten ei ollut niin mukavaa neulottavaa. Samalla ohjeella olen tehnyt tämän, joka siskolle mennessä aiheutti isommalle toiveen saada uusi samanlainen. Ohje on jostain vanhasta Suuresta käsityöstä, tälle langalle jouduin hieman soveltamaan, mutta on se kaunis <3
Pikkuisen pippurista on tullut elämäämme lisää pienen (ja koko ajan suuremmaksi kasvavan) koiranpennun myötä. Jemmoissa olleet, aikoinaan vaippaompeluksiin ostetut, fleeset päätyivät koiranpedin päällisiksi ja sattumalta jemmoissa oli myös piiiiitkä jostain kierrätetty vetoketjukin! Aika tavaran kaupitsee :)
Välillä tulee näperreltyä jotain tällaistakin. Lapsen kaverille synttärilahjaksi. Ei oo oikein mun juttu kuitenkaan tämä pussukoiden väsääminen... Ohje omasta päästä.



Ihanat villasukat itselle ohuesta ja ihanasti neuloutuvasta Alice-villalangasta, jonka ostin kerran kädentaitomessuilta. Kärjestä aloitettu ja tiimalasikantapää. Ohje omasta päästä.



Pienemmän legginssit, toiset trikoota ja toiset joustocollegea, jossa harjattu vuori. Molemmat Eurokankaan pakalta bongattuja. Farkkucollegesta piti tulla itselle jotain, mutta aina ne tuppaa muuntua lasten vaatteiksi...



Ottobren Relaxed-mekko itselle valmistui jo viime syksynä. Aivan ihana töissä ja kotona. Rento, pehmoinen ja mukava. Kankaat ostettu aikoinaan Tampereen kädentaitomessuilta Poppanavakalta ja ovat kyllä ihanaa matskua! Oli aika asettelu kaavoilla, koska kankaita olin käyttänyt jo aiemmin paitaompeluksiin lapsille. Takakappale on tummansininen.
Onhan tässä kaikenlaista, ja paljon on siis kesken ja paljon on mennyt kuvaamatta käyttöön. Ja tiedättekös! Innostuin aivan kovasti käsitöistä näitä kuvi laittaessa ja taidankin tästä jatkaa pantterihaalarin ompelulla :) Jos käyt lukaisemassa blogiani, olisi kommentit kivoja! Ainakin yritän nyt aktivoitua täsäs bloggaamisessa :)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Villasukka päivässä pitää selkäkivun siedettävänä

Kesäloma on nyt ontuen lähtenyt käyntiin - kirjaimellisesti. Esikoisen kesäkuumetta serurasi liukkaan lattian horjahdus (taisin nousta lattialta kaavoja piirtämästä), josta aiheutui ikävä, vuodelepoon pakottava, selkäkipu muutamaa päivää myöhemmin.

Onneksi olin ottanut mökille mukaan iloisenkirjavaa villalankaa ja tikuttelin selinmakuulla tällaiset sukat. Toisen tein yhden päivän aikana, mistä olen todella ylpeä. Olen niitä ihmisiä, joilla toinen sukka saattaa jäädä aikeeksi (olen koettanut kahta sukkaa kerralla pyöröpuikolla, mutta sukkapuikot ovat mun juttu). Tässäkin oli vaarana, mutta sitten päätin, että nyt puikot, lanka ja aloituksen oiva apuri virkuukoukku kauniiseen kätöseen ja hommiin. Ja sitä hommaa jatkoin, kunnes sukka oli valmis.


Sukat neuloin kärjestä alkaen, mistä tavasta tykkään kyllä paljon. Silmukoiden luomisessa on tärkeää, että aloituksesta tulee riittävän napakka ettei sukkien kärjet ala heti irvistellä. Virkkuukoukulla on puikkoa helpompi neuloa tiukoissa kohdin ilman että puikot vääntyy mutkalle...

Kantapää on tehty lyhennetyin kerroksin ja iloinen olen että lopultakin tämä alkaa sujua niin että reikäisyys on aika vähäistä. Käsialan tulee olla tosi tiukkaa tässäkin kohdin, mutta kannattaa. Oma käsialani on normaalisti melko löysä, jonka vuoksi käytän puolta tai joskus numeroa suositusta pienempiä puikkoja. Tässä langassa puikkosuositus on 3-4. Minä neuloin puikoilla kokoa 2,5.




Lankana Schachenmayr Regia, 6-fädig color, joten lanka raidoittui kivasti itsekseen. Ihanat iloiset raidat ja väriterapiaa. Ohje omasta päästä. Tykkään!

Toivon että aurinko paistaisi tähän risukasaan joskus vaikkapa arpaonnen muodossa. Enpä osannut tuosta kuvasta tehdä linkkiä, mutta klikkaamalla tekstiä pitäisi päästä Mutturallan blogiin, jossa voi osallistua arvontaan. Mutturalla arpoo





Ps. Narulla kuivuu ihania kankaita ja uusin Ottobre oli odottamassa kun saavuin mökiltä kotiin. :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Helteitä odotellessa


Kesäloma alkoi, mutta esikoisen saatua jonkun kesäkuumeen jäimme kotioloihin. Ja kas, mikäpä sen parempaa kotonaoleiluohjelmaa kuin ompelu. Esikoinen sai toivomansa shortsiasun, jonka tein Ottobren 3/11 ohjeella Color Splash.


Aloittaessani katsoin kaavat, mutta en lukenut tarvikeluetteloa. Jos olisn lukenut, niin en ehkä olisi ryhtynyt hommaan. Kuminauharypytysten, kaarokkeen ja napinläpien lisäksi asuun tuli poimulankaa ja taakse piilovetoketju (jota en kyllä ihan oikein osannut ommella). Toisaalta olen iloinen, että tein tämän vaatteen. Se on tytölle tosi mieluisa ja suloinen asu. Itse astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle, mikä oli kannattavaa. Mielessä häivähti jo ajatus jonkin suuritöisen ompeluun. Niitä olen joskus ennen lapsia tehnyt. Ehkä nyt lasten ollessa isompia jaksaisi jälleen paneutua kunnolla harrastuksen pariin.

Kangas on aikoja sitten ostettu Eurokankaan palalaarista ja samasta on tehty myös paita itselleni ja toppi esikoiselle. Koska kangasta jäi yli niin alkuillasta ompelin nuoremmalle vastaavan leikkiasun Ottobre 3/14 Fairy Dance -kaavalla. Kaavassa oli kokoja vain 98 kokoon asti. Tyttöni on kokoa 104, joten lisäsin yhden koon verran pituutta. Kaavan leveyteen en tehnyt muutoksia, koska lapseni on kapeaa mallia. Tämä vaate oli nopea surautus edelliseen verrattuna, koska saumojen ompelun lisäksi tarvittiin vain kumilankarypytystä.


Illan aikana aurinkoinen ja lämmin päivä muuttui jälleen vesisateeksi. Kunnollisen valaistuksen puutteessa keksin hieman leikkiä tietokoneeni kuvaohjelman muokkausmahdollisuuksilla.



Ps. Ihanaa kangasta jäi vieläkin yli. Siitä voisi tulla vaikka huivi tai lapselle hamonen...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sadepäivän ilo

Ulkona saataa, ei mikään mökkikeli, joten ompelukone lauloi tytöille tällaiset olkapussukat Liisa ihmemaassa kankaasta Mekkotehtaan ohjeella. Kangas on löytö Eurokankaan palojen joukosta, vuorin kangas on Marimekkoa kirpputorilta, vetoketjut Karnaluksista ja pitsiset olkanauhat Kierrätyskeskuksesta.



Olen oiken tyytyväinen lopputulokseen ja uusille omistajillekin kelpasi! Suloista kangasta jäi vielä ylikin. Mitähän siitä keksisi tehdä?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Paitaa ja pussukkaa

Kaksi toppia neljävuotiaalle Ottobren kaavalla Peppi (06/13). Hellurei, kun oli laajat kädentiet, joten pistin mutkia suoraksi ja näin on parempi. Raitakangas muistaakseni Selian ylläripaketista tullut, tähtien alkuperää en muista.


Toiset kaksi toppia on 8-vuotiaalle Movimento-kaavalla Ottobrestä 3/13. Tässäkin kaavassa oli kädenteillä liikaa laajuutta, tosin lapseni ovat hyvin kapoisaa mallia. Selian kankaat ovat edellisistä ompeluksista jääneitä. Ihanat


Vadelmainen paita on paljon käyttämälläni Ottobren 3/12 Hoops-kaavalla tehty.  Viljamin puodin ihanan trikoon löysin kerran kirpparilta. Löytö suoraan sanoen!


Tämä Mekkotehtaan kaavalla tehty olkapussukka lähti syntymäpäivälahjaksi 8-vuotiaalle tyttöni luokkakaverille. Päälikangas on kirpparilöytö ja sisäpuoli vanhaa limenvihreää lakanaa. Olkahihnaksi yhdistin kahta eriväristä samettinauhaa siksakompeleella tikaten. Vetoketju on Karnaluksin tuliainen. Olen todella tyytyväinen tähän lahjaan. Sisään sujahti muutama pikkutavara. Lahjan saajakin oli iloinen! Kiva antaa jotain uniikkia, jotain mitä kaupasta ei saa.