Kesämekkosia ja tunnustus

Onpa aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Käsityörintamalla sentään ei ole ollut aivan yhtä hiljaista kuin blogissa. Ompelukoneen paininjalan alta on lähtenyt käyttöön ruudullinen kympin mekko vilpoisasta puuvillasta (se olikin mukava päällä helteisinä työpäivinä kesäkuun puolella) ja samalla kaavalla valmistettu tunika. Kultaihana sai shortsit, kun niille oli huutava pula emmekä kauppaan ennättäneet. Kummityttö sai syntymäpäivälahjaksi mekon muutaman tunnin ompelulla ja tänä aamuna valmistui Kultaihanalle mekko. Mökkioloissa olen neulonut itselleni nuttuja bambulangasta (eivät vielä valmiina) ja tyttöjen huoneen matto on pitkästä aikaa saanut lisää kerroksia ympärilleen (jospa sen elokuun alussa levittäisin uusitun huoneen lattialle). Tässä nyt joitakin mieleen muistuneita käsitöitä. Hiljaista on ollut lähinnä kuvausrintamalla. Äitienpäivälahjaksi saamani uusi kamera on vielä opettelun alla.

Kummitytölle mennyt mekko, kaavana Mekkotehtaan Alina. Alkuperäisestä poiketen tein niskan taakse solmittavat nauhat. Jälleen kerran oli onnistunut ompelus Mekkotehtaan mainioilla ohjeilla. Kankaan olen joitakin vuosia sitten löytänyt Eurokankaan palalaarista. Ohuen puuvillan seassa on varmaankin hieman elastaania, koska kangas joustaa hieman.

Mekkotehtaan Karoliina-kaavalla syntyi Kultaihanalle kesämekko ohuen ohuesta puuvillasta, joka myöskin on Eurokankaan palalaarilöytö. Samaisesta kankaasta olen joitakin vuosia sitten ommellut mekon itsellenikin. Kerrassaan ihana mekko. Ohjeesta poiketen tein tähänkin mekkoon niskan taakse solmittavat nauhat tyttöseni toiveesta. Lisäksi jätin helman vuorin ompelematta, ohjeessa se olisi tehnyt helmasta pussittavan. En yrityksestä huolimatta onnistunut saamaan mekosta silmääni miellyttävää - vuorin kanssa mekosta tuntui tulevan jotenkin liian tönkkö. Linee vuorikangas liian paksua tähän. Nyt mekko on ihana henkäyksen ohut. Tykkään.

Itselleni ompelin  tämän ruutumekkosen Suuren käsityön kaavalla. Lehden numeroa en muista, mutta tämän vuoden lehdestä löytyy. Olisiko ollut toukokuun lehti? Tämäkään mekko ei ongelmitta syntynyt. Lehden ohjeessa pääntie oli huoliteltu lankasuoraan leikatulla kaitaleella, ja menin sitten tekemään niin. No pääntie ei sitten asettunut lainkaan ja jouduin sen ratkomaan auki. Samassa ohut puuvilla repesi niskasta. Epäonni kääntyi onneksi, koska tein sitten niskaan pienet muotolaskokset, jolloin pääntie asettui kauniimmin ylleni ja huolittelin pääntien sitten vinokaitaleella. Lisäksi ompelin mekkoon kapean vyön - tietenkin siitä ylijääneestä lankasuoraan leikatusta huolittelukaitaleesta! Tämä on siis se kympin mekko, josta alussa mainitsin. Kangas löytyi EK:n palalaarista ja koko pala maksoi alle kympin. Vielä voisin lopusta ommella jotain vaikka tyttösilleni.

Samaisella kaavalla kuin edellinen mekko, syntyi sitten tämä kevyt tunika. Helmaa vain lyhensin ja hihoja pidensin. Valokuva ei toista mekon suomenlipun sinistä väriä oikealla tavalla. Tämäkin oiva kesävaate ja poikkeuksena edellisiin kankaisiin: tämä kangas on rullalta!

Oi, olen saanut ensimmäisen tunnustukseni! Kiitos Marie blogista Langasta kiinni!!! Blogi löytyy myös Kivat kurkittavat -listaltani. Voisin tunnustuksen antaa takisin päin, mutta se ei ole kai mahdollista.






Tunnustukseen liittyy ohje:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.

Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.



Palaan seuravalla kerralla esittelemään valitsemani blogit. Nyt äidilliset tehtävät kutsuvat jättämään kirjoittamisen. Kohta pannulla paistuu härkäpapupihvejä omasta päästä. Voisinkin laittaa ohjeen tänne, jos ruoka vastaa odotuksiani.

Kesä tulee ja T-paitoja tarvitaan aina. Näitä on valmistunut aina silloin tällöin. Kultaihana sai ihanasta tähtijerseystä T-paidan Ottobren kaavalla lehdestä 3/2011 koko 122cm kavennettuna, mutta silti paita on hartioista hieman väljä.

Samalla kaavalla ompelin Rauteksin raitatrikoosta ja PaaPiin bambitrikoosta esikoiselle toiset paidat. Murupieni sai myös samistelu paidat samasta lehdestä löytyvällä kaavalla, jossa kiva kirjekuoripääntie. Lisäksi hän sai Marimekon raitatrikoota ja tilkkulaatikon aarteita yhdistävän paidan. Äiti sai oman raitapaitansa Ottobre Woman 2/2007 kaavalla. Tähän en ruvennut taiteilemaan pääntien huolitteluun mitään resori/trikookaitaletta edellisten T-paitojeni tavoin ja vahingosta viisastuneena käänsin pääntien kapealle taitteelle. Toistaiseksi pääntie on käyttäytynyt kauniisti pesuista huolimatta. Jos huonosti silti käy, niin pujotan sitten sinne kapeaa kuminauhaa kuten esikoisen raitapaidan liian isoon kaulukseen laitoin.

Näiden ompelusten lisäksi on syntynyt myös harkkahousuja ja muuta pientä tarpeellista, jotka ovatkin menneet heti käyttöön. (ps. Siksaksis-blogin harkkiskaava on aivan mahtava!)

Siedettävät

Pitihän sitä välillä tehdä itsellenikin. Ei kyllä taida olla mun juttu kuitenkaan, koska harvemmin onnistuu... Tänään on ollut omaa ompelurauhaa, niin korjailinpa sitten pari paitaa jotka leikkasin ja ompelin viikko sitten "valmiiksi". Pääntiet tulivat silloin tosi kurjan näköisiksi, kun keskittyminen oli hankalaa erään surullisen uutisen kuultuani. Ompelin kuitenkin kun olin kerta jo aloittanut. Eihän siitä mitään hyvää tullut. Ensin sitten ajattelin, että välttävät kotipaitoina ja mökillä. Mutta kun olin toivonut näistä töihinkin sopivaa päivän ilostusta! Tartuin siis ratkojaan kun muu perhe suuntasi mummolaan ja nyt niistä tuli siedettävät. Oikeastaan ihan kivat ja varmasti myös käyttöönkin päätyvät! Pallopaidasta siis leikkasin resorikaitaleen kokonaan veks ja ompelin uuden. Avara on mutta ei liian kuitenkaan. Toista fiksailin sieltä ja täältä.

Trikoon kuvio vissiinkin olisi saanut olla toisinpäin. Huomasin vasta kun olin kerennyt leikkaamaan. Onneksi en ollut mitään kallista silkkiä leikkaamassa tai tekemässä jotain t-paitaa työläämpää vaatetta. Sitten olisi harmittanut. Onpahan sitä kotitekoisen tunnelmaa... Ihana pirteä trikoo peräisin Kangashamstereista, kaava Ottobre-woman 2/2007.

Tämän kankaan ostopaikkaa en muista millään. Viime syksystä asti odottanut vaatteeksi muotoutumistaan... sama kaava kuin edellä. Kaava on todella hyvä mulle, joten lisää tulossa. Jos vaikka oppisin tuon pääntienkin tekemään nätisti.

Kesää kohden

Uusi vuosi toi perheeseemme uudet kujeet. Minulla alkoi työt ja tyttösillä päivähoito. Kyllä työnteko häiritsee harrastuksia, mutta silti jotain on tullut tehtyä silloin tällöin käsityörintamallakin. Pahaksi onneksi kamerani lisäksi otti ja hajosi, joten senkin vuoksi käsitöiden kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Jospas kuitenkin tämä blogi heräisi jälleen eloon kevätauringon myötä.

Viimeisimpänä ompeluksena, tämän aamun tuloksena, syntyi kesäinen ruutumekko pienemmälle. Toinen kaksivuotias tyttönen saa myös mekkonsa, joka valmistui jo viime viikonloppuna. Vaikka lunta on vieläkin ihan liian paljon, niin pikku hiljaa kesäiset ajatukset hiipii mieleen. Nythän ne kesävaatteet on ommeltava, kun enhän sitten kesällä juuri koneen ääressä istu. Silloin syntyy enemmän lankoja käsitellen.

Mekkotehtaan Katariina kokoa 86/92, hieman ohjetta kapeammilla saumavaroilla. Kangas puuvillaa Eurokankaan palalaarista, joskus viime kesänä hankittua.

Mekkotehtaan Orelma kokoa 86/92, tehty ilman saumavaroja. Pikkuruutupuuvilla Eurokankaan palalaarista, vaaleanpunaiset kanttaukset kierrätyspuuvillaa.

Nämä ovat mielestäni kerrassaan ihanat mekot! Toivottavasti turkoosi ihanuus on mieluisa lahjan saajalle. Tämä toinen sininen suloisuus meni heti käyttöön omalle tytölleni. Sininen on hänen lempivärinsä ja hän itse valitsi tämän kankaan usean puuvillakankaan joukosta.

Happy Horses

Joulu teki kiireineen loven ompeluun, mutta jotain pientä pukinkonttiin menevää sain kuin sainkin aikaiseksi. Tässä eräs aikaansaannos, saanko esitellä Happy Horses, iloiset keppihevoset Heppa ja Bella:

Hepat syntyivät vanhoista täysvillaisista villasukista, jotka mummini oli neulonut yli kymmenen vuotta sitten silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni. Villaiset saapassukat olivat jo käytössä huopuneet, jotenkin en ollut vain osannut niitä heittää pois. Siispä heitin ne pyykkikoneeseen huopumaan lisää. Hevosten sisälle tuli täytettä vanhasta sisustustyynystä ja varrekseen hepat saivat katkaistun harjanvarren, kiitos kälylleni harjanvarren toimittamisesta. Silmät ja suu ovat nahkaa, jota sain äitini kätköistä. Ovat kuulemma jonkun entisen laukkutehtaan leikkuujätettä. Korvat syntyivät vanhasta kaulahuivista, jonka anoppini oli joskus antanut vaippaompeluksia varten. Vaippaompeluun se ei koskaan ollut karheutensa vuoksi päätynyt, mutta säästin tietenkin täysvillaisen huivin, jos siitä keksisi joskus jotain askarrella. Harjatupsu heppojen päälaella on sukkalankaa, jonka joskus sain kaupanpääliseksi, mutta jota en karheutensa vuoksi ole halunnut neuloa. Näin nämä iloiset hepat valmistuivat tarpeettomasta tavarasta ja minusta tuntuu, että hepoilla on niin paljon sielua, persoonallisuutta ja elettyä elämää kuin kaupan keppihevosilla.

Tyttöni saivat nämä siis joulupukilta. Isompi tuumasi, että näyttävät itsetehdyiltä. Molemmat tytöistä ottivat heti hevoset omikseen ja ne saivat nimet. Isompi tytöistä nimesi ruskeasilmäisen keppihevosensa Bellaksi ja pienmpi tyttö nimesi sinisilmäisen hevosen ytimekkäästi nimellä Heppa. Keppihevosten ohessa saapui myös ratsastuskypärät, jotka tein Mekkotehtaan oivallisella kaavalla. Tytöt ovat kirmanneet hevosten kanssa ympäri pientä kotiamme. Tytöt tykkäävät ja niin minäkin! Näiden valmistaminen oli mukavaa puuhaa, mutta yön pikku tunteina muiden joulukiireiden keskellä mietin, jotta mahdankohan saada niitä valmiiksi ja mahtaakohan tytöt edes tykätä lahjastaan.Valmista tuli ja toistaiseksi hepoilla on leikitty joka päivä.

Hyväksi havaittu Muksis

Hyvä kaava tämä Muksis-tunika (Ottobre 1/09). Kun löydän mieluisan kaavan, niin mulla on tapana tehdä monta samanlaista vaatetta eri kankaista ja ehkä pieniä muutoksia tehden. Tässä kaavassa on hihoissa on pitkät resorit, ja helmoihin laitoin hitusen pituutta lisää, joten nämä tunikat ovat tällä hetkellä mekkoja meidän Murupienelle. Kankaat ovat ihania, niin mikäs sen parempi kuin se, että nämä eivät heti jää pieneksi.

Oikealla oleva apinatunika on Myllymuksujen joustofroteeta jo jonkun vuoden takaa. Ajattelin, että tämän olisi voinut antaa jollekin, mutta Murupieni tykästyi vaatteeseen ja nyt itsekin olen tottunut siihen, vaikka alkuun ajattelin, ettei värit ole yhtään meidän lasten. Siksi varmaan tästä kankaasta ei aiemmin ollut tullut muuta kuin vaippoja. Nyt apinajoustista ei ole enää jäljellä. Hyvä niin, sillä uusia kankaita tekee mieli tilata aina silloin tällöin. Vasemmanpuoleisen viidakkotrikoon ostin vastikään Royal tuottelta ja on kyllä aivan ihanaa minusta. Iloisia eläimiä, joista myös Murupieni tykkää. Hän tykkäsi myös mekostaan ja lähti heti laulaen tanssahtelemaan, kun sai sen ylleen.

Suorat hihat ja ryppymekko

Vaatteiden ei tule olla vain kivan näköisia vaan niiden on myös tunnuttava hyvältä. Siksipä ensimmäinen enkelini haluaa, että paidoisssa on suorat hihat. "Ne tuntuvat parhaalta" hän sanoi, kun kysyin syytä. Ottobrestä 4/2012 löytyi hauska kaava Fancy Mix, jonka ompelin violetista pallotrikoosta ja tilkkulootasta löytyneestä raitatrikoosta. Kaavasta poiketen huolittelin hihansuut resorikaitaleella, koska raitatrikoota ei riittänyt käänteitä varten. Kaulusta somistamaan pääsi resorirusetti. Tykkään ja mikä parasta, tyttö tykkää myös.

Heti, kun sain käsiini tätä kruunujerseytä (joka oli jo esipesty), muuttui se Princess-tunikaksi, jonka kaava löytyi myös Ottobre 4/2012 -lehdestä. Etukappaleelle aplikoin ohjeessa olevan kruunukuvion ja ompelukoneen koristeompeleella vielä piristin sitä hieman. Suorat hihat tarvittiin, joten kaavan otin aiemmin tekemästäni pallopaidasta. Helman kumilankarypytystä jännitin, kun en ollut sellaista tehnyt aikoihin, mutta hyvin se meni. Ja mun oma pikku prinsessa pitää myös tästä paidasta! Anteeksi, tunikasta. Se on tarkkaa, onko päällä paita vai tunika, mekko vai hame...

Loppusyksyn synttäreille ja joulun juhliin halusin tehdä vanhimmalle tytölleni jotain uutta. Kangasvarastostani löytyi kaunis loimusametti ja kaava löytyi ihanaisesta Mekkotehdas kirjasta. Kaava on nimeltään Katariina. Pituuden otin mekkoon "oikeasta" koosta, leveys oli pienempää. Oma tyttöni on varreltaan hyvin kapoinen, joten niukemmilla saumavaroilla olisi voinut tehdä tämän kyllä. Aivan ihana mekko! Ja Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovat tosi hyviä!! Ja mitä hihoihin tulee, tyttöni mielestä lyhyissä hihoissa voi olla rypytystäkin.