Villisvillitys ja muita vaippoja

Taaperon äitinä sitä jo ajattelee, että missäköhän vaiheessa tapahtuu kuivaksioppiminen. Kangas ja lankahamsterina sitä ajattelee, että kääk, nyt jos koskaan on viimeinen hetki tehdä lopuista vaippamateriaaleista sitä, mihin ne alunalkaen on ajatellut laittaa.

Kesämökillä sekä automatkoilla syntyivät nämä kirjavat villikset. Vasemmanpuoleiset ovat hahtuvaa. Kirjavaa lankaa ei ollut riittävästi, joten alaosa tuli toisesta jämäkerästä. Ehkä tuohon rajapintaan huovuttuu vielä jotakin... Oikeanpuoleiset ovat Novitan Puroa, joka oli varsin mukava neuloa, mutta vielä ei ole kokemusta tästä langasta villahousuissa. Molemmat  villikset tein sukkapuikoilla pyöröneuleena omalla ohjeellani (ohje syntyi siinä matkan varrella), mallaillen kokoa sopiviin teollisiin villahousuihin. Sinisten housujen haarukseen tein muota lyhennetyillä kerroksilla, jolloin (kuten kuvastakin ehkä näkyy) haaraan tuli tavallaan haarakiila. Äh, en osaa selittää, mutta muotoilu on varsin onnistunut siis. Vastaavaa muotoilua en ole vaippahousuohjeissa ennen nähnyt. Ainoastaan olen törmännyt siihen, että vaipan takaosaan tehdään tilaa vaipalle niillä lyhennetyillä kerroksilla.

Ei kahta ilman kolmatta, jotka ovat vielä puikoilla ja niistä tulee kyllä aivan ihanat väritykseltään...

Villahousujen kanssa tietenkin käytetään sisävaippoja. Tälle toiselle lapselleni on KVY:n kaavalla tehdyt vaipat istuneet tosi kivassti, esikoisella aikanaan ne vaipat aina falskasi haarasta. Toinen mukava malli on ollut Swaddle, jonka kaavan joskus aikoinaan olen jostain saanut. Swaddleen ei enää mahdu niin paljon imuja kuin olisi tarvis, mutta sen sivunepillisyys on ollut tosi hyvä juttu. Näitä kahta suosikkikaavaa yhdistämällä tein sitten oman sivunepillisen vaipan kaavan. Kaavassa yhdistyy kaksi M-kokoista vaippaa, mutta sitten löysin Swaddlen L-koon kaavan ja huomasin, että eipä ole kaukana siitä kaavasta tämä omani. Mutta tällä mennään kun tämä on hyvä. Kuvassa alla on kaavalla tehdyt pul-taskuvaippa ja sisätasku. Miten tuo sisävaippa näyttää niin isolta? Taitaa olla ladattuna yötä varten.

Tällainen sisävaippa kiinteillä imuläpillä sitten syntyi hyväksi todetulla kaavalla. Päällä bambutrikoota, sisällä tenceljoustofroteeta, imuläpissä microkuitufroteeta tencelin ja bambutrikoon välissä. Takana täyttöaukko vaikka harsolle.

Näitä vaippoja tehdessäni muistin, että ihanaa, mulla on se sydän-pul. Siitä teen uuden taskun. Näin kangasta vaippakangaslaatikossa ja otin sen käsiini. Ja kädessäni oli vaippapalan riekale, jonka keskeltä oli leikattu vaippa. Ai niin. Taisin joskus tehdä sen, mutta missä se on? Onneksi löysin sen alimmaisena keskeneräisten ompelusten laatikosta. Laitoin nepit ja vaippa pääsi käyttöön vielä kun tämän koko sopii lyhyen vaihtovälin imujen kanssa. Tämä on kyllä ihan lemppari kuosi.

Kierrätysompelua

Prinsessamainen yöpaita syntyi vanhasta naisten yöpaidasta. Helmasta ja hihoista lähti jonkin verran pois. Ja oi, kuinka suloiselta tyttö näytti kun illalla pisti tämän ylleen.

Tämän hamosen kangas löytyi kirpputorilta. Hame oli alkujaan 140 senttisen kokoa, vyötäröllä kaarroke ja sen ja helman välissä oli ruskea tere, joka oli päästänyt vaaleanpunaiseen kankaaseen väriä. Sepä minua ei haitanut kun kauniin hamekankaan sain muutamalla sentillä. Kaarroke ja tere pois ja vyötärölle kuminauha kujaaan.

Tämä hame sitten syntyi samaisen kirpparihameen alushameosiosta. Vyötärölle jälleen kuminauha vain. Uusien hameiden omistaja oli aivan otettu näistä ihanuuksista, jotka tietenkin voidaan pukea myös yhdessä näin:

Sinnepäin mustikkamuffinsit ja peltileipää

Teki mieli leipoa. Leipää. Kaapista löytyi kuivahiivaa, myllyllä sai speltti- ja ohrajyviä jauhettua. Hieman vehnäjauhoja ja ripaukset suolaa ja sokeria sekä loraus öljyä. Taikinasta tuli monitoimikoneella aika tiukka pallo. Levittelin sen pellille ja jaoin sopiviksi ruuduiksi. Ei se juurikaan kohonnut... ei edes uunissa. Mutta hyvää oli niin. Eikä yhtään liian peltistä.

Esikoisen kanssa halusin myös leipoa. Ei kuppikakkuja vaan ihan muffinseja meillä leivotaan. Mustikkamuffinseja. Kolme munaa löytyi eikä yhden yhtäkään ohjetta, jossa ei olisi ollut munia neljä tai jotain muuta mitä meillä ei kaapissa ollut. Valion Kerma-ohjekirjasesta silmiini osui mustikka-vaniljamuffinsien ohje, johon menisi yksi muna. No tämä, voisin vielä leipoa jotain muutakin. Rahkaakin löytyy vaikkei samaa kuin ohjeessa. Pehmeää rasvatonta maitorahkaa ei suositella leivontaan. Jaahas. No sovelletaan. Eihän se nyt niin vaarallista ole. Eiku siihen tartteiskin vielä keltuaisen ja päälle tulee valkuaisesta marenki. Sovelletaan lisää, en jaksa alkaa erottelemaan keltuaista ja valkuaista. Ohops, tulipa tiukka taikina. Laitetaan maitoa. Ja jäiset mustikat. Uuniin.

Sitten odotellaan, muffinsit ovat pulleita ja ruskettuvat kauniisti. Mitähän se kello oli, kun laitoin ne uuniin? Ehkä ne ovat valmiita. Eivätpä ainakaan kärähdä. Oi, ne lässähti.

Pikkaisen sokerikuorrutusta päälle. Hyvää oli, ei kovin makeaa, hieman hapanta.

Ohje: 100g margariinia ja 1 dl sokeria vaahdotetaan. Lisätään muna vatkaten ja 250g pehmeää rasvatonta maitorahkaa. 3 dl vehnäjauhoja ja 2 tl leivinjauhetta sekoitetaan ja lisätään muun taikinaan joukkoon. Lopuksi lisätään noin 2dl jäisiä mustikoita ja reilu loraus maitoa. Uuniin sopivaksi ajaksi 200 asteeseen. Koristele sokerivesikuorrutteella.