Ihanat ikuisuusprojektit

Joskus jotkin vaatteet anatavat odotuttaa itseään.

Joskus ne valmistuvat hitaasti. Nuorimmaisen raidallinen neuletakki oli reilut puoli vuotta tekeillä. Aloitin sen neulomisen talvella perheen flunssakierteen aikana. Neuloin samalla kun katselimme Suomen menestystä Sotshin olympialaisissa. Itse neulontatyö valmistui kesälomalla, mutta lankojen päättely ei vain ottanut luonnistuakseen. Kunpa joku toinen voisi viimeistellä neuleet! Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein tarvittavan homman. Eihän siihen oikeasti aikaa kulunt kovinkaan kauaa. Kannatti. Tykkään tästä ja kurjahan se olisi ollut jos työ olisi jäänyt ufoutumaan.

Malli on omasta takaa ja alotettu pääntieltä. Ainoat saumat on kainaloissa. Hihat on siis neulottu myöskin pyöriönä ja onpa kiva, kun kasvunvaralla tehdyt hihat kääntyvät siististi kaksinkerroin! Lanka on Novitan vanhempaa bambua. Keltaista lukuunottamatta kyseessä on jämälankatyö. Vaaleanpunaiseta olen neulonut molemmille kolme vuotta sitten pitsineuleet (löytyy täältä, jossa kokoelma aikaisempia suosikkitöitäni edellisen blogin tuhouduttua) ja kesäpäähineitä. Oranssista valmistui pari vuotta sitten melko samantapainen kaarrokeneule tälle ihanaiselle tytölle, jota nykyisin tykkää kovasti keikistellä kameralle. 

Neuleen napit ovat kierrätetty. Joskus ostan kirpparilta alepöydästä halvan vaatteen ihan nappien takia. Vaate muutoin menee sitten johonkin muuhun käsityöhön. Näiden nappien koristamasta vaatteesta tuli kerran vaatetta babybornille.

Joskus ne odottavat oikeaa hetkeä. Ostin kai vuosi sitten tätä Linnunrata-jerseytä. Idea oli päässä heti selvänä, mutta kaikenlaiset kiireet menivät edelle ja keväällä kangas alkoi näyttää liian talviselta. Joten kangas ja idea odottivat tämän syksyn ensimmäisiin pakkasiin asti. Kaavana toimi suosikkimme Roundabout (OB 1/2012). Yksi oksisto sai helmiä (kierrätetty) ja paljetteja, jotta vaatteessa olisi käyttäjän toivomaa bling blingiä. Ne mielestäni ihanasti korostavat mielikuvaa "pakkasen sokeroimista" puista. Helmet ja paljetit ompelin Lidlin ompelulankalaatikon läpinäkyvällä langalla. Tykkään tästä ompeluksestani ja tyttäreni tykkää myös. Tästä tuli heti hänen suosikkipaitansa!

Joskus ei ole kangasta. Kunnes kerran Fb:n Kangashamstereissa olin oikeaan aikaan paikalla ja sain napattua tätä ihanaa norsujerseytä itselleni. Tätä jerseytä ihastelin jo silloin, kun se oli tullut kauppoihin, mutta jäin ilman. Silloin pienempi lapseni oli paljon pienempi (ja norsufani) ja ajattelin tästä kankaasta muuta vaatetta, mutta nyt siitä syntyi ihana yöpaita Ottobren 6/2009 Mocking Bird -kaavalla.

Nyt ovat nämä ihanat ikuisuusprojektit valmiina. Taaskin pätee se sanonta, että hyvää kannattaa odottaa. Onnistuneita ikuisuusprojektien loppuunsaattamisia kaikille!

Arkivaatetta syksyyn

Blogin päivitysvauhti ei päätä huimaa. Käsitöitäkin syntyy verkalleen. Aina jotain kuitenkin. Siskokset saivat tästä ihanasta rusettitrikoosta toivevaatteet. Isompi Roundabout tunikan Ottobrestä 1/2012  ja pienempi Circus horse -mekon Ottobrestä 4/2013. Mekossa on vielä hieman reilu mitotus, aika korjannee tilanteen :) Isosisko toivoo vielä paitaan hiukan bling blingiä. Ehkä siihen tulee paljettikankainen rusetti vai olisiko parempi jos yhteen paidan rusettiin ompelisin paljetteja tai liimaisin strasseja? Oma vanha piiiiitkähäntäinen kissani pääsi mukaan kuvauksiin tyttösten aloitteesta.

Isosiskon paita on ommeltu samalla kaavalla kuin aiemman kuvan rusettitunika. Onhan tässkin kasvun varaa...

Kavereiden eskari-ikäinen poika sai synttärilahjan lisukkeena paidan mustaakseni Ikasyrin ylläripaketista tupsahtaneesta trikoosta. Punaiset hihat rauhoittaa. Kaava on Party Ottobrestä 6/10.

Kuopus sai tämän syksyn Ottobren Autumn Forest-paidan hauskasta syksyisestä trikoosta, joka on jo vuoden verran odotellut sopivaa hetkeä. En ole paljoa aplikoinut ja laatu onkin vielä harjoitteluasteella...

Synttärilahjoja ja muita kesäkäsitöitä

Ihana sukulaistyttö täytti vuoden ja hänelle toivottiin vilpoisaa shortsiasua hellepäivien konttailuun. Kaava löytyi kesä-Ottobrestä 2011. Ihastelin sitä mallia silloin kun lehti ilmestyi, mutta omalle vauvalleni en jaksanut sitä helteessä imetysten lomassa ommella. Leikkipuku syntyi sukkelaan. Taskut jätin pois ja lisäsin terenauhan kaarokkeiden ja lahjeosien välille. Ihana kukkakangas on omien kangaskätköjen aarteita - pari vuotta sitten tein omilleni kankaasta mekot. Alkujaan kangas löytyi Eurokankaasta. Sieltä tekee joskus ihania palalaatikkolöytöjä!

Helleasun täydentää ihanasti värikkäät helmet, jotka 3-vuotias serkkutyttö taiteili omasta aloitteestaan. Ne olivatkin pienen päivänsankarin mieleen. Kyllä lapsi tuntee toisen lapsen toiveet!

Luulen, että näillä säillä tämä vilpoisasta puuvillasta tehty asu on ihan parhaimmasta päästä.

Toinen syntymäpäivälahja lähtee 5-vuotiaalle Orvokki-tyttöselle. En enää muista mistä napsautin tämän orvokkijerseyn ja silloin suunnittelin tekeväni siitä jotain itselleni tai omille tytöille, mutta synttärilahjaa miettiessäni päähäni muistui tämä trikoo. Hameen tein uusimman Ottobren kaavalla Flare Hem. Miten helppo malli tehdä ja pyörähtää hauskasti! Tästä tuli heti yksi minun suosikkikaava. Paita, johon aplikoin yhden orvokin, on EK:sta ostettua jerseytä. Irtirevittävää tukikangasta en löytänyt kotoa, mutta jostain käteeni eksyi riisipaperia (kestovaippailusta ylijäänyttä) ja se toimi mainiosti muutaman kerran taiteltuna. Kaavana kestosuosikkini Hoops

 Orvokin lempväri on pinkki, joten sitä sitten lahjaankin. Mielestäni aika raikas yhdistelmä.

Samalla Flare Hem -kaavalla syntyi hamoset tytöilleni. Kangas aiemmista ompeluista ylijäänyttä napakkaa jerseytä

Isompi tyttö sai Selialta ostetusta salmiakkiruudullisesta jerseystä legginsit.  Kaava on Ropina, 6/2012 Ottobrestä. Tilaamaani jerseytä ei ollut puodissa jäljellä enää tarvittavaa määrää, mutta samalla kertaa tilatussa ylläripaketissa oli sopivaa raitajerseytä, jolla jatkoin lahkeita. Tilalle sain hieman enemmän toista tilaamaani jerseytä. Siitä syntynee syysvaatteita... Tähtipaita on vanhempaa tuotantoa.

Nuorempi tyttöseni sai hänkin ylläripussin lintujerseystä Ropina-legginsit. Sama ongelma, kankaan vähyys, koitui ihaniksi pinkeiksi lahkeiksi nappiriveillä. Napit ovat kierrätettyjä.

Jostainpa syystä tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin, mutta eikös olekin ihanat napit! Yllätyksekseni huomasin, että hyvällä kasvunvaralla tekemäni leggarit olivatkin juuri sopivat. Varmaan edessä siirtyminen suurempiin kokoihin muutenkin. Tiedossa siis lisää ompelukoneen suloista surinaa.

Vauvalahja tuntemattomalle

Työkaverini tuli töihin eräänä aamuna kovin iloisena ja hän kertoi, että hän oli saanut lapsenlapsen, pienen tytön. Vauva oli syntynyt hieman etuajassa ja oli pienikokoinen, joten hän päivitteli kun ei ole sopivaa vaatetta. Tarjouduin sitten ompelemaan jotain, kun kangaslaatikot ovat pullollaan tilkkuja, joista ei enää omille lapsille syntyisi pipoa tai pikkareita suurempaa.

Työkaverin lasta en ole koskaan tavannut ja tämän työkaverin olen tuntenut vasta hetken aikaa. Siksi syntyu vauvalahja tuntemattomalle Noshin ihanista trikoista ja yhdistettynä yksivärisiin trikoisiin ja pilkkupuuvillaan. Mietin, että mikähän mahtaisi olla mieluisa väri ja tyyli, kun en tosiaankaan tiennyt paljon mitään lahjan saajasta. Päädyin selkeästi tyttömäiseen settiin, joka ei ole kuitenkaan mielestäni liian imelä. Norsut ovat sympaattisia otuksia ja ajattelin niiden olevan sopivat onnen tuojat pienen intialaistaustaisen tytön vaatteisiin. Vahvojen värien ajattelen myös sopivan tummahipiäiselle lapselle. Kaavojen pohjana käytin Suuren käsityön 4/2006 keskoskokoisia kaavoja, mutta muokkasin niitä aika paljon. Vaatteiden koko on 44! Niin pieniä, suloisia. 7-vuotias tyttärenikin ihmetteli, että onpa pieniä. Kuin nukelle.

Vaatekaapin kesätäydennystä

Kesä tuli ja oma vaatekaappini tarvitsi hieman täydennystä. Ompelukoneen paininjalan alle päätyi ihania trikoita, joita olin ostanut Sampsukalta ja SAshopista sekä Lapsimessuilta. Viimeisimmän punaiset topin trikoo on aiemmista ompeluksista ylijäänyttä. Vaatteiden pohjana käytin osin Ottobren perus teepparin kaavaa ja tunikamekkoihin otin mallia paljon pitämästäni Me&I vatteesta. Olen erittäin tyytyväinen näihin vaatteisiini. Kuvattujen lisäksi olen ommelut muutaman muunkin tunikan, mutta henkarilla niistä ei kovin edustavaa kuvaa saa, vaikka päällepuettuina näyttävätkin kivoilta. Lisäksi vaatekaappi on täydentynyt ihanista kirpparilöydöistä. Monena työaamuna olen tuskaillut kun en keksi mitään päälle. Tänä aamuna tuntui, että on ihan runsauden pula, kun nyt on monia eri vaihtoehtoja. Omassa työssäni lasten parissa vaatteiden on hyvä olla mukavat päällä ja pesua pelkäämättömät. Iloiset värit ja hauskat kuvioinnit eivät ainakaan ole haitaksi. Sitä paitsi en osaisikaan pukeutua pelkkään mustaan.

Tästä mustavalkoisesta paidasta tykkään kovasti. Verson puodin Paratiisin laulaja on ihana ja niin onnellinen olin, kun löysin palan tätä Lapsimessuilta. Mielestäni tässä mustavalkoisessa kuosissa on jo kaikki ihanat värit. Olen nähnyt tätä jossain osittain väritettynä, mutta itse en raaski tekstiilitusseja tähän upeuteen käyttää. Näin viileillä ilmoilla olen yhdistänyt sen pinkkiin neuletakkiin ja onpa kivan pirteä asu harmaaseen sadepäivään valmiina!

Tämä Sari Ahokaisen Peppi Bloom -kuosi on toinen kovasti tykkäämäni kuosi. Pitkään tämä trikoo marinoitukin kaapissa, kun mietin mitä tästä haluan. Ompelussa ja sovituksessa apunani oli äitini skypen välityksellä. Äiti <3 häneltä olen perinyt tämän käsityöinnostuksen ja hän on opettanut minut ompelemaan ja neulomaan, ja edelleenkin saan tarvittaessa hyviä vinkkejä käsityöharrastukseeni.

Monet työkaverini ovat ihastelleet näitä ompelemiani vaatteitani ja jotkut ovat innostuneet ehdottamaan, että ompelisin heillekin vaatetta. Jaa, näkisivätpä nurjan puolen... toistaiseksi pidän tämän ihan sellaisena harrastuksena, että vain itselleni ja omilleni rakkailleni ompelen.

Pussukka ja prinsessa-asu

Tyttäreni ystävä tarvitsi syntymäpäivälahjan, joten ompelin hänelle tällaisen Mekkotehtaan olkapussukan tyttäreni toiveiden mukaan. Kangas on tilkkulaatikon kätköistä (viime kesänä tein tytöilleni mekot siksak-puuvillasta). Sopivaa vetoketjua ei ompelulaatikoistani löytynyt, joten kiinnittimeksi löytyi neppari. Viljamin puodin suloinen panda pääsi olkalaukkua koristamaan. Nappi oli lähikirppiksellä myynnissä muutamien muiden ihanien käsityötarvikkeiden joukossa. Oikein onnistunut lahja tuli. Pussukan sisään vielä sujahti rusettipanta ja tarrakorviksia.

Oma pikku prinsessani sai satiinimekon Mekkotehtaan Katariinan kaavalla. Hän oli toivonut Tuhkimon pukua. Sopivan kankaan löysin Eurokankaan alehyllystä. Pääntielle sujahti kierrätyspitsiä. Mekon helma ei ilmeisesti ole tarpeeksi pitkä ja muhkea prinsessani makuun, joten mekko ei ole vielä päässyt leikkeihin... Ehkä joskus.

Purkkapuudeli ja Peppi

Hauskaa vappua ja muutenkin hyvän ja iloisen kevään alkua kaikille teille, jotka blogissani piipahdatte!!

Vaikka vettä vihmoo taivaan täydeltä 4 asteen lämpötilassa, niin silti toukokuun ensimmäinen päivä sai minut ompelemaan tytöilleni kesäiset puudelipaidat Viljamin puodin ihanasta trikoosta. Trikoon löysin läheiseltä kirppikseltä kera muutamien muiden käsityötarvikkeiden jokunen viikonloppu takaperin. Ah onnea, kun tekee kunnon kirpparilöydön! Ja kotona huomasin, että koirulin purkkapallo mätsää täysin yhteen Marimekon resoripalan kanssa!

Pienempi tyttönen oli helppo houkutella sovituskuviin ja hän valitsi itse kuvauspaikkansa sohvan selkänojalta.

Kaavana käytin Ottobre 3/2012 -lehden mallia Seesaw

Hieman pitempi olisi topista ehkä kannattanut tehdä, kun tuntuu että tyttö kasvaa hirmu vauhtia. Onneksi kesällä ei haittaa jos napa hiukan pääsee vilkkumaan

Vappuaattona eskariin meni ihana Peppi Pitkätossu. Isompi tyttö halusi itselleen sinisen peppimekon. Tuumasin, että nyt ei äidin kangasvarastoista löydy sinistä tarkoitukseen sopivaa kangasta. Jospa keksitään jotain muuta, ehdotin. Sitten lähdimme viemään pikkusiskoa tanssitunnille ja poikkesimme läheiselle kirpparille. Siellä puoleen hintaan olikin eräässä hyllyssä jo valmiiksi edulliset palat Marimekon Jokapoikapaita-kangasta aivan kuin meitä varten! Kaava, no meinasin tehdä Mekkotehtaan kaavalla, mutta tarvitsemani kaava-arkki olikin hukassa. Siispä saksin aiemmin tekemäni Elina-mekon avulla osat ja hihat piirtelin vapaalla kädellä. Taskut tein aikoja sitten Eurokankaan palalaarista löytämästäni puuvillasta, kauluksen huolittelin jostain käsiini osuneella resorinpalalla ja niskaan tein nappihalkion.