sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lepakko, leikkiruokaa ja pipo ~ langallisia kokeiluja

Lankatyöt ovat olleet käsitöissä mun juttu numero yksi vuosikausien ajan: neulomista, virkkausta, kirjontaa ja ompelu on ollut se sivujuttu, jota toki tasaseen harrastin sitäkin. Nämä keikahtivat toisin päin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani. Silloin kestovaippojen ompelu vei mukanaan, vaateompelu vauvalle tuli vallalle vasta kun kestovaippoja oli riittävästi.



Vaikkakin langasta on syntynyt sukkaa, paitaa, takkia, nuttua, housua jne., niin pitsihuiveja en ole tehnyt kuin kaksi. Toisen tein itselleni veljeni häihin, jolloin olin viimeisilläni raskaana (vauva syntyikin parin päivän kuluttua) ja toisen tein nyt joululomalla kirjasta, jonka sain joulupukilta. Langaksi tarttui omista kätköistäni musta Novitan Rose Mohair, joka oli tullut lankojeni joukkoon kierimään jostain, ja toinenkin kerä löytyi sitten vielä toisesta paikkaa. Musta mohairlanka on aika viheliäistä neulottavaa - varsinkin jos sattuu tulemaan virhe. Onneksi ohje oli melko helppo, kunhan siitä pääsi ensin jyvälle. Ja ohje siis löytyy kirjasta Neulottu rakkaudella ~ Huiveja, pipoja, sukkia ja pikkuisen pitsiä (Eva Trotzig & Erika Åberg, Kustannus-Mäkelä Oy 2014). Ihmettelin neuloessani, että jopas on poikkeuksellista. Minä, joka en juurikaan käytä hartiahuiveja ja mustaa väriä, neulon itselleni mustaa hartiahuivia langasta, jonka alkuperää en muista (yleensä muistan hyvinkin ostamani langat, joten tämän olen ehkä saanut).  Huivi on saanut perheessäni nimen lepakko. Lepakko liihotteli olkapäilleni lepäämään äänettömästi ja yllättäen.


Toinen joulupukilta tullut käsityökirja on Erika Knightin Tyylikkäät silmukat, jossa on ihanan rauhallisia kuvia virkkuutöistä ja ihan kokeilemisen arvoisia ohjeita. Eräänä lomapäivänäni pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja sielät tarttui matkaan lankoja. Suunta kyllä saisi olla ennemin toisin päin, mutta minkäs teet kun vaalea beige Samos-lanka kera Alabaman ja muutaman muun huuteli korista ostamaan itsensä. Alabama muotoutui kirjan mallivirkkausohjeella elämäni ensimmäiseksi virkatuksi tiskirätiksi (ennen olen neulonut yhden) ja Samos pääsi pikkutyttöjeni keittiöön pikkuleipinä ja vohveleina. Vielä pitäisi tehdä hieman mansikkaa ja kermavaahtoa. Nuorimmaiseni tilasi minulta sitten pannulaput keittiöönsä, ruuat on usein kuumia uunista otettaessa. Tietenkin!


Nuorimmaiseni pipo myös valmistui joululomani aikana. Ohje on omasta päästä ja lanka on Novitan Hile. Aloitin työn luomalla suurinpiirtein sopivan määrän silmukoita, neuloin hieman joustinta ja sitten siirryin palmikoihin. Korvaläpät tein lopuksi. Tyttö tykkää piposta! Siinä on hieman frozenia, letit ja tupsu, joka on aika suurellinen, mutta hauska oikeastaan, vaikka pienempi olisi ollut hieman passelimpi. Isosisko on tilannut itselleen oman lettipipon ilman korvaläppiä ja niistä lähteviä lettejä. Se onkin varmaan tehtävä seuraavaksi.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuoden vaihtuessa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! 

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä jonkinlaisia lupauksia tai suunnitelmia. Minullakin on niitä kosolti liittyen tähän käsityöharrastukseen. On kaikenlaisia ideoita ja toiveita, joita lapset ovat esittäneet. Oma vaatekaappikin tarvitsee jotain kivaa. Mutta yksi kaappi joka huutaa jo armoa on se, jossa nämä joustavat kankaat sijaitsevat sillä niitähän on liikaa! Tarkkasilmäinen huomaa, että yksi noiden joustavien joukossa on sininen tekoturkis. Se pitäisi pikinmiten kääntää tytöille liiveiksi. Monesta kankaasta on tehty jo jotain, mutta ilmeisesti (lähes) aina tulee ostettua yli tarpeen.
Ja sitten on näiden lisäksi tietenkin ne kaikki joustamattomat ja tilkut...  Mutta onneksi nyt kun on vielä vähän joululomaa jäljellä, niin ehdin myös jotain ompelemaankin. Tänään valmistui tyttösille legginsit trikoosta, jota isompi useampaan kertaan pyysi ostamaan Eurokankaasta. Lopulta hellyin ja 80 cm palasta tuli molemmille mieluisat housut. Pikainen kuva otettu tyttösten katsoessa Onneli ja Anneli elokuvaa (jossa on muuten mm. ihania mekkosia)

Tilkkuja olen saanut hieman vähennettyä ompelemalla mm. pikkareita. Tässä muutama viimeiseksi valmistunut.
Neulepuolella valmistui viimeiseksi viime vuoden puolella ihanat karkkivillasukat nuorimmaiselleni. Tarkoitus oli tehdä nämä pukinkonttiin, mutta eipä ollut mahdollisuutta neuloa salassa valmiiksi asti. Lankana on ihana Teeteen Salla. En ole ennen tästä langasta tehnyt mitään, mutta ihastuin kovasti kyllä. Villaa, mutta ihanan tuntuista ja oi, mitkä värit! Isompikin saanee sukat vielä tästä langasta, ehkäpä minä itsekin...

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupukin kontista

Joulupukin kontista löytyi tänä jouluna vain vähän ommeltua. Tyttöjen nuket saivat uuden sängyn (Ikeasta) ja sänkyyn ihanat pehmoiset petivaatteet lasten lakanasta, jonka löysin kirpparilta. Lakanaa en tohtinut kirpparille jättää, vaikka tytöt käyttävät jo itse täyskokoisia petivaatteita, niin ihana se oli ja tiesin, että aina hyvälaatuiselle puuvillalle löytyy käyttöä. Olin jo ihan puhki jouluvalmisteluista ja kytevästä flunssasta ja lastenkin sairasteluista ja harmitti, kun ei ollutkaan riittävästi resursseja tehdä joululahjoja, joita oli innolla suunnitellut. Sänky oli ostettu ja patja leikattu äitiyspakkauksen patjasta, mutta lakanat puuttui eikä "nähtyä" puuvillaa voinut lakanoihin käyttää. Aatonaattoiltana jotain nopeaa oli keksittävä ja tuo lakana pälkähti päähäni. Sitä tytöt eivät olleet nähneet! Tarvitsi ommella vain muutama sivusauma ja kääntää ympäri. Tyynyt saivat täytettä vanhasta tyynystä ja ovat niin ihanat ja pehmoiset. Voisipa itsensä kutistaa ja mennä tuohon sänkyyn nukkumaan!


Nuorimmaisen beippari sai mukavan oloasun itselleen. Suuri käsityö -lehden kaavoilla syntyi näppärästi. Lisää kaavoja on piirrettynä ja ostinpa paketin Burdan nukenvaatekaavoja. Joululoman ohjelmassa siis ainakin pieniä ompeluksia. Lisäksi on tarkoituksena saada muutama neulejuttu valmiiksi, kun tuo talvi tuli vihdoinkin tännekin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Talvi tulee, vaikka toistaiseksi siitä on ollut Etelä-Suomessa vain pikku maistiaisia syksyn harmauden keskellä. Talveksi tarvitaan tietenkin lämmittäviä vaatekappaleita ja vieläpä ihanista värikkäistä langoista neulottuna ne antavat omaa väriteraapiaansa pimeimpään vuodenaikaan.


Esikoinen sai pipon ja lapaset alelaarista ostetusta Novita Hileestä. Ostin useamman kerän vaaleanpunaista ja yhden sinisen tehosteväriksi, koska enempää tätä lankaa ei siinä ollut. Tytöt ihastuivat siniseen väriin, jota en sitten yrityksistä huolimatta kaupoista täällä kotopuolessa enää löytänyt. Onneksi pääsin käymään Karnaluksissa ja sieltä sitä löytyi - vielä suomalaista alehintaa edullisemminkin! Kuitenkin olin aloittanut isommalle tytölle pipoa vaaleanpunaisesta ja se sai vielä kaverikseen lapaset. Sekä pipon että lapasten malli on omasta päästä. Tyttö itse teki pipoon tupsun. Seuraavaan pipon teen hieman syvempänä. Näyttää siltä, että neule hieman leviää ja samalla lyhenee käytössä. Äitinä tietenkin toivoo, että pipo lämmittää mahdollisimman paljon, mutta tyttö on enemmän kuin tyytyväinen.

 

Karnaluksin lanka- ja käsityötarvikkeiden ihmemaailman lisäksi pääsin käymään myös Kädentaitomesuilla Tampereella. Sieltä kaikkien ihanien juttujen keskeltä Tapion lankakaupasta matkaan tarttui Drops Gig Delight kerä. Samaisesta langasta olin vuosi sitten tehnyt huivin ja nyt teki mieli saada huiville pipo kaveriksi. Ohje pipoon löytyi lähikaupan lehtihyllyssä olleesta Asusteet-lehtisestä. Mallissa on kolmen silmukan palmikonsiirtoja ja pipo vaikuttaa todella hyvältä ja lämpimältä. Hiukan lankaa jäi ylikin ja mietin, ostaisinko vielä kerän sitä lankaa ja tekisin itselleni vielä lapaset. Näin värkikästä lankaa on niin ihana neuloa! Mutta ensinnä pitää saada valmiiksi muutamat pikku sukat pukinkonttiin.

Tässä vielä yhdet jo kesällä valmistuneet villasukat miehelle. Lanka Nallea ja malli oman pään tuotos aloitettuna kärjestä neulomaan. Ihana tuo kesäpäivän valo tuossa kuvassa!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ihanat ikuisuusprojektit

Joskus jotkin vaatteet anatavat odotuttaa itseään.

Joskus ne valmistuvat hitaasti. Nuorimmaisen raidallinen neuletakki oli reilut puoli vuotta tekeillä. Aloitin sen neulomisen talvella perheen flunssakierteen aikana. Neuloin samalla kun katselimme Suomen menestystä Sotshin olympialaisissa. Itse neulontatyö valmistui kesälomalla, mutta lankojen päättely ei vain ottanut luonnistuakseen. Kunpa joku toinen voisi viimeistellä neuleet! Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein tarvittavan homman. Eihän siihen oikeasti aikaa kulunt kovinkaan kauaa. Kannatti. Tykkään tästä ja kurjahan se olisi ollut jos työ olisi jäänyt ufoutumaan.

Malli on omasta takaa ja alotettu pääntieltä. Ainoat saumat on kainaloissa. Hihat on siis neulottu myöskin pyöriönä ja onpa kiva, kun kasvunvaralla tehdyt hihat kääntyvät siististi kaksinkerroin! Lanka on Novitan vanhempaa bambua. Keltaista lukuunottamatta kyseessä on jämälankatyö. Vaaleanpunaiseta olen neulonut molemmille kolme vuotta sitten pitsineuleet (löytyy täältä, jossa kokoelma aikaisempia suosikkitöitäni edellisen blogin tuhouduttua) ja kesäpäähineitä. Oranssista valmistui pari vuotta sitten melko samantapainen kaarrokeneule tälle ihanaiselle tytölle, jota nykyisin tykkää kovasti keikistellä kameralle. 

Neuleen napit ovat kierrätetty. Joskus ostan kirpparilta alepöydästä halvan vaatteen ihan nappien takia. Vaate muutoin menee sitten johonkin muuhun käsityöhön. Näiden nappien koristamasta vaatteesta tuli kerran vaatetta babybornille.


Joskus ne odottavat oikeaa hetkeä. Ostin kai vuosi sitten tätä Linnunrata-jerseytä. Idea oli päässä heti selvänä, mutta kaikenlaiset kiireet menivät edelle ja keväällä kangas alkoi näyttää liian talviselta. Joten kangas ja idea odottivat tämän syksyn ensimmäisiin pakkasiin asti. Kaavana toimi suosikkimme Roundabout (OB 1/2012). Yksi oksisto sai helmiä (kierrätetty) ja paljetteja, jotta vaatteessa olisi käyttäjän toivomaa bling blingiä. Ne mielestäni ihanasti korostavat mielikuvaa "pakkasen sokeroimista" puista. Helmet ja paljetit ompelin Lidlin ompelulankalaatikon läpinäkyvällä langalla. Tykkään tästä ompeluksestani ja tyttäreni tykkää myös. Tästä tuli heti hänen suosikkipaitansa!






Joskus ei ole kangasta. Kunnes kerran Fb:n Kangashamstereissa olin oikeaan aikaan paikalla ja sain napattua tätä ihanaa norsujerseytä itselleni. Tätä jerseytä ihastelin jo silloin, kun se oli tullut kauppoihin, mutta jäin ilman. Silloin pienempi lapseni oli paljon pienempi (ja norsufani) ja ajattelin tästä kankaasta muuta vaatetta, mutta nyt siitä syntyi ihana yöpaita Ottobren 6/2009 Mocking Bird -kaavalla.



Nyt ovat nämä ihanat ikuisuusprojektit valmiina. Taaskin pätee se sanonta, että hyvää kannattaa odottaa. Onnistuneita ikuisuusprojektien loppuunsaattamisia kaikille!

torstai 2. lokakuuta 2014

Arkivaatetta syksyyn

Blogin päivitysvauhti ei päätä huimaa. Käsitöitäkin syntyy verkalleen. Aina jotain kuitenkin. Siskokset saivat tästä ihanasta rusettitrikoosta toivevaatteet. Isompi Roundabout tunikan Ottobrestä 1/2012  ja pienempi Circus horse -mekon Ottobrestä 4/2013. Mekossa on vielä hieman reilu mitotus, aika korjannee tilanteen :) Isosisko toivoo vielä paitaan hiukan bling blingiä. Ehkä siihen tulee paljettikankainen rusetti vai olisiko parempi jos yhteen paidan rusettiin ompelisin paljetteja tai liimaisin strasseja? Oma vanha piiiiitkähäntäinen kissani pääsi mukaan kuvauksiin tyttösten aloitteesta.


Isosiskon paita on ommeltu samalla kaavalla kuin aiemman kuvan rusettitunika. Onhan tässkin kasvun varaa...
Kavereiden eskari-ikäinen poika sai synttärilahjan lisukkeena paidan mustaakseni Ikasyrin ylläripaketista tupsahtaneesta trikoosta. Punaiset hihat rauhoittaa. Kaava on Party Ottobrestä 6/10.
Kuopus sai tämän syksyn Ottobren Autumn Forest-paidan hauskasta syksyisestä trikoosta, joka on jo vuoden verran odotellut sopivaa hetkeä. En ole paljoa aplikoinut ja laatu onkin vielä harjoitteluasteella...

tiistai 5. elokuuta 2014

Synttärilahjoja ja muita kesäkäsitöitä

Ihana sukulaistyttö täytti vuoden ja hänelle toivottiin vilpoisaa shortsiasua hellepäivien konttailuun. Kaava löytyi kesä-Ottobrestä 2011. Ihastelin sitä mallia silloin kun lehti ilmestyi, mutta omalle vauvalleni en jaksanut sitä helteessä imetysten lomassa ommella. Leikkipuku syntyi sukkelaan. Taskut jätin pois ja lisäsin terenauhan kaarokkeiden ja lahjeosien välille. Ihana kukkakangas on omien kangaskätköjen aarteita - pari vuotta sitten tein omilleni kankaasta mekot. Alkujaan kangas löytyi Eurokankaasta. Sieltä tekee joskus ihania palalaatikkolöytöjä!

Helleasun täydentää ihanasti värikkäät helmet, jotka 3-vuotias serkkutyttö taiteili omasta aloitteestaan. Ne olivatkin pienen päivänsankarin mieleen. Kyllä lapsi tuntee toisen lapsen toiveet!

Luulen, että näillä säillä tämä vilpoisasta puuvillasta tehty asu on ihan parhaimmasta päästä.

Toinen syntymäpäivälahja lähtee 5-vuotiaalle Orvokki-tyttöselle. En enää muista mistä napsautin tämän orvokkijerseyn ja silloin suunnittelin tekeväni siitä jotain itselleni tai omille tytöille, mutta synttärilahjaa miettiessäni päähäni muistui tämä trikoo. Hameen tein uusimman Ottobren kaavalla Flare Hem. Miten helppo malli tehdä ja pyörähtää hauskasti! Tästä tuli heti yksi minun suosikkikaava. Paita, johon aplikoin yhden orvokin, on EK:sta ostettua jerseytä. Irtirevittävää tukikangasta en löytänyt kotoa, mutta jostain käteeni eksyi riisipaperia (kestovaippailusta ylijäänyttä) ja se toimi mainiosti muutaman kerran taiteltuna. Kaavana kestosuosikkini Hoops
 Orvokin lempväri on pinkki, joten sitä sitten lahjaankin. Mielestäni aika raikas yhdistelmä.

Samalla Flare Hem -kaavalla syntyi hamoset tytöilleni. Kangas aiemmista ompeluista ylijäänyttä napakkaa jerseytä
Isompi tyttö sai Selialta ostetusta salmiakkiruudullisesta jerseystä legginsit.  Kaava on Ropina, 6/2012 Ottobrestä. Tilaamaani jerseytä ei ollut puodissa jäljellä enää tarvittavaa määrää, mutta samalla kertaa tilatussa ylläripaketissa oli sopivaa raitajerseytä, jolla jatkoin lahkeita. Tilalle sain hieman enemmän toista tilaamaani jerseytä. Siitä syntynee syysvaatteita... Tähtipaita on vanhempaa tuotantoa.


Nuorempi tyttöseni sai hänkin ylläripussin lintujerseystä Ropina-legginsit. Sama ongelma, kankaan vähyys, koitui ihaniksi pinkeiksi lahkeiksi nappiriveillä. Napit ovat kierrätettyjä.


Jostainpa syystä tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin, mutta eikös olekin ihanat napit! Yllätyksekseni huomasin, että hyvällä kasvunvaralla tekemäni leggarit olivatkin juuri sopivat. Varmaan edessä siirtyminen suurempiin kokoihin muutenkin. Tiedossa siis lisää ompelukoneen suloista surinaa.