Hyväksi havaittu Muksis

Hyvä kaava tämä Muksis-tunika (Ottobre 1/09). Kun löydän mieluisan kaavan, niin mulla on tapana tehdä monta samanlaista vaatetta eri kankaista ja ehkä pieniä muutoksia tehden. Tässä kaavassa on hihoissa on pitkät resorit, ja helmoihin laitoin hitusen pituutta lisää, joten nämä tunikat ovat tällä hetkellä mekkoja meidän Murupienelle. Kankaat ovat ihania, niin mikäs sen parempi kuin se, että nämä eivät heti jää pieneksi.

Oikealla oleva apinatunika on Myllymuksujen joustofroteeta jo jonkun vuoden takaa. Ajattelin, että tämän olisi voinut antaa jollekin, mutta Murupieni tykästyi vaatteeseen ja nyt itsekin olen tottunut siihen, vaikka alkuun ajattelin, ettei värit ole yhtään meidän lasten. Siksi varmaan tästä kankaasta ei aiemmin ollut tullut muuta kuin vaippoja. Nyt apinajoustista ei ole enää jäljellä. Hyvä niin, sillä uusia kankaita tekee mieli tilata aina silloin tällöin. Vasemmanpuoleisen viidakkotrikoon ostin vastikään Royal tuottelta ja on kyllä aivan ihanaa minusta. Iloisia eläimiä, joista myös Murupieni tykkää. Hän tykkäsi myös mekostaan ja lähti heti laulaen tanssahtelemaan, kun sai sen ylleen.

Suorat hihat ja ryppymekko

Vaatteiden ei tule olla vain kivan näköisia vaan niiden on myös tunnuttava hyvältä. Siksipä ensimmäinen enkelini haluaa, että paidoisssa on suorat hihat. "Ne tuntuvat parhaalta" hän sanoi, kun kysyin syytä. Ottobrestä 4/2012 löytyi hauska kaava Fancy Mix, jonka ompelin violetista pallotrikoosta ja tilkkulootasta löytyneestä raitatrikoosta. Kaavasta poiketen huolittelin hihansuut resorikaitaleella, koska raitatrikoota ei riittänyt käänteitä varten. Kaulusta somistamaan pääsi resorirusetti. Tykkään ja mikä parasta, tyttö tykkää myös.

Heti, kun sain käsiini tätä kruunujerseytä (joka oli jo esipesty), muuttui se Princess-tunikaksi, jonka kaava löytyi myös Ottobre 4/2012 -lehdestä. Etukappaleelle aplikoin ohjeessa olevan kruunukuvion ja ompelukoneen koristeompeleella vielä piristin sitä hieman. Suorat hihat tarvittiin, joten kaavan otin aiemmin tekemästäni pallopaidasta. Helman kumilankarypytystä jännitin, kun en ollut sellaista tehnyt aikoihin, mutta hyvin se meni. Ja mun oma pikku prinsessa pitää myös tästä paidasta! Anteeksi, tunikasta. Se on tarkkaa, onko päällä paita vai tunika, mekko vai hame...

Loppusyksyn synttäreille ja joulun juhliin halusin tehdä vanhimmalle tytölleni jotain uutta. Kangasvarastostani löytyi kaunis loimusametti ja kaava löytyi ihanaisesta Mekkotehdas kirjasta. Kaava on nimeltään Katariina. Pituuden otin mekkoon "oikeasta" koosta, leveys oli pienempää. Oma tyttöni on varreltaan hyvin kapoinen, joten niukemmilla saumavaroilla olisi voinut tehdä tämän kyllä. Aivan ihana mekko! Ja Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovat tosi hyviä!! Ja mitä hihoihin tulee, tyttöni mielestä lyhyissä hihoissa voi olla rypytystäkin.

Miau!

Esikoinen oli saanut kutsun Halloween-synttäreille ja hän päätti pukeuta noidan kissaksi. Kangaslaatikoista löytyi mustaa loimusamettia, josta ompelin legginsit ja tunikan, jonka varustin hännällä. Hiuspannan ympäri kieputin soiron loimusamettia ja ompelin sen muutamalla neulanpistolla kiinni. Korvat ovat myös loimusamettia, jonka sisällä on pahviset kolmiot tukena. Tyttö tykkäsi asustaan ja minustakin kokonaisuus oli varsin onnistunut. Naamiaisasujen ompelu on mukavaa!

Väriä syksyyn

Mun syksy kaipaa väriä. Lankakaupasta tarttui mukaan ihania herkkukaramellikeriä. Yhdestä jo tuli pipo pienelle, toisesta tulee isommalle ja itsellenikin aion neuloa samanmoisen pipon. Ollaan kaikki tytöt sitten samiksia.

Tämä on ihan Murupienen lempipipo. Lanka on Baby Trunte 100% Extra Fine Merino Wool. Pehmoista ja eipä pitäisi kutitta meitä herkkiksiä.

Murupieni on kyllä sellainen pikku apuri. Puikot kiinnostavat kovasti ja mutta tyttö uskoo aika hyvin, kun kerron, että ne ovat äidin tärkeitä. Kun leikkaan kankaita olohuoneen lattialla, niin hän nyppii nuppineulat tyynystä ja ojentelee niitä mulle. Kun istun ompelemassa, niin hän usein keskeyttää leikkinsä ja tulee syliin. Silloin pitää ommella hissunkissun, ettei lapsi pistä sormiaan vaarallisiin paikkoihin. Ja olen kiitollinen siitä, että ompelukoneen säätönappulat ovat sen verran tiukkoja, ettei lapsi saa niitä kesken kaiken sekaisin. Kultaihana oli pienempänä samanlainen apuri kuin Murupieni. Nyt Kultaihana askartelee joka päivä, joskus tekee pikku kangaspuilla ja ompelee käsin omia juttujaan. Neulomistakin välillä yritetään harjoitella, mutta vielä se ei onnistu.

Tässä kuvassa pienet apulaiset tutkivat nappirasiaa ja levittivät sen sisällön sängylle...

Voihan sinerrys ja huono valo! Kunnollisten valokuvien ottaminen on vaikeaa ja varsinkin tällaisina syksyn sykkinä sadepäivinä. Murupieni sai toisenkin Muksis-tunikamekon Eurokankaan kirkkaankeltaisesta joustofoteesta ja Marimekon tehtaanmyymälästä ostetusta resorista. Taskusta tuli pikkaisen kiero, mutta eihän se menoa haittaa!

Vaippojakin syntyy pieninä välipaloina. Sivunepparillinen on omalla kaavalla tehty, tarravaipan kaava on Suuresta käsityöstä. Kyllä on kaavoissa eroja, kun sivunepillinen vastaa Swaddlen L-kokoa ja tarravaippa on tehty M-koon kaavalla!

Viimeisin ompelus on Mekkotehtaan kaavalla tehty pussukka, joka syntyi kierrätyskankaista. Pussukan sisllä on pinkki-valkoruutuista puuvillaa, vetoketjun vetimeen ompelin palan samettinauhaa. Hempeä ruusupussukka meni syntymäpäivälajaksi 7-vuotiaalle neitokaiselle. Toivottavasti oli mieluisa lahja. Näitä pussukoita on leikattu muutama lisää.

Osallistunpa taas arvontaan! Unikuun terapiahuone tällä kertaa täyttää 3 vuotta. Onnea ihanalle blogille!

 

Mekkoa, sukkaa, piparikukkaa

Ompeluksia valmistuu pikku hiljaa, sauma silloin toinen tällöin. Samoin neuleissa: välillä enempi kerroksia, välillä vain yksi puikollinen. Joka päivä kuitenkin jotakin. Olin tänään aivan tulisilla hiilillä ennen kuin pääsin ompelemaan. Mies kutsui kahvitauolle ja totesin olevani niin paljon paremmalla tuulella kuin ennen ompelua, vaikka en montaa saumaa vielä ollut ommellutkaan. Käsitöiden parissa - kun niihin saa hetkeksi keskittyä aivan rauhassa - katoaa paikka ja aika. Eikös se ole se flow-tila? Nämä tämänpäiväiset omeplukset pääsevät blogiin vähän myöhemmin. Tässä postauksessa muutama käsityö, jotka ovat valmistuneet viime viikkoina.

Tämä mekkonen lähti ulkomaille ystäväni tyttärelle. Sovituskuvassa mekko on esikoiseni yllä ja onhan tuo helma lyhyt viisivuotiaalle, kun on parikymmentä senttiä pienemmälle tytölle menossa. Aivan ihana mekko mielestäni. Pienempikin tyttöni halusi sitä sovittaa, mutta sovituskuvaa en saadut vauhdikkaasta neidistä, joka aina karkasi kameran alta pois. Mekon kaava on iki-ihanan Mekkotehtaan Riine, jota olen vapaasti soveltanut. Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovatkin siitä niin ihania, että niissä on monia sovellusvaihtoehtoja.

Pitänee tutkia, jos näistä kankaista syntyisi vielä mekot omille tyttärillenikin. Tuo ruutukangas on kivaa, sellaista hieman ryppyistä pikkuruutua, joten se pysyy silittämättäkin aika siistinä. Molemmat kankaat löytyivät Eurokankaasta, toinen ale-hyllystä toinen palalaarista, joten niitä tuskin enää kaupasta löytyy.

Murupieni sai syksyyn iloisen tunikan, mutta hänelle tämä on vielä kokoa mekko. Hihojen resorit ovat käytössä käännettyinä, joten tässä on mukavasti kasvun varaa. Tämä Myllymuksujen ihana piparikukkajoustis on ollut melko pitkään kaapissa. Olen aiemmin tästä tehnyt esikoiselle mekon ja pienemmälle potkuhousut sekä jonkun vaipankin. Vauva-aikana Murupieni tykkäsi kovasti katsella tätä kangasta kun vaippa tai potkarit olivat hoitopöydän vieressä. Nyt tämä mekko-tunika on hänen yksi suosikkivaatteistaan (menee peilin eteen laulamaan ja tanssimaan) ja on se äidistäkin ihana. Kaava on Ottobren (1/2009) Muksis-tunika ja kyllä kaavalla taitaa syntyä lisääkin arkivaatetta! Ja ehkä tästä piparikukasta vielä pipo syntyy, sen verran sitä jäi jäljelle.

Esikoiseni Kultaihana sai just passelit villasukat syksyn saapaskeleille. Nämä aloitin jo alkukesästä ja nyt valmistuttuaan niissä ei juuri kasvunvaraa ole. Olen siitä vanhanaikainen neuleihminen, että teen sukat yksi kerrallaan valmiiksi pikkupuikoilla tikuttaen ja kantapääkin on ihan tavallinen. Lankana näissä on Seiskaveikka ja malli ihan omasta päästä.

Nyt lokakuun on Tik bumsalla on niin mahtava arvonta, että onhan se koetettava onnea kahdella arvalla!
 

Murupienelle

Isompi tyttö saa uusia vaatteita, koska tarvitsee niitä kasvaessaan. Pienemmällä vaatetta riittää isomman jäämistöstä, mutta kankaista jää aina kivasti yli niin, että hänkin saa uutta. Ja tokihan se on kiva pukea lapsiaan uusiin vaatteisiin, pienempääkin!

Nämä lahkeet on tehty kahdesta vanhasta naisten velouripaidasta. Toisiin housuihin aplikoin kumpaankin lahkeeseen sydämet (jotenkin tulee joulu mieleen) ja toiseen tein yhden pienen sivutaskun, jonka yläreunan huolittelin samalla resorilla, josta tein lahkeensuut. Kaava housuihin on Ottobren 1/2010 ja mies kommentoi, että hyvä kun on housuja, joissa on kunnolla tilaa kestovaipalle.

Murupieni sai kaksi jätskiherkkupaitaa. Kaava on samasta lehdestä kuin ylemmät housut. Kaavasta poiketen levensin hieman helmaa ja laitoin alareunaan resorin ja paita pussittaa kivasti. Paita on pitkä, tunikamainen ja menee pitkään kun hiharesorit ovat nyt käännettynä käytössä. Tosi kiva päällä, pehmoista trikoota, tykkään! Ja Murupieni tykkää myös. Ensin ajattelin, että olisin aplikoinut tuohon oikeanpuoleiseen paitaan pupukuvan kuten aiemmin esikoisen paitaan, mutta totesin että pääntien rypytyksissä ja helman pussituksessa on tarpeeksi jujua.

Vielä on valmistunut kaksi vaippaa. Samalla kaavalla omalla kaavalla molemmat. Kaava muokattu siis swaddlesta ja KVY:n kaavasta hyviä ominaisuuksia sopivasti yhdistellen.  Vaipan päällä joustofroteeta, tukikankaana trikoota, sisäpintana tencel. Nämä ovat vissiin viimeiset sisävaipat omalle pienkokaiselleni. Yleensä pul-taskuvaippa menee ennemmin päälle kuin sisävaippa ja kuoret/villikset, koska Murupieni ei kauaa vaipanvaihdossa viihdy.

Matto

Meidän retromökkimme kaipasi mattoa ja vanhoista puuvillaisista housuista (on siinä yksi hame ja hupparikin) syntyi tämä kiinteillä silmukoilla virkattu plätty. Matto saanee vielä monta kierrosta kiinteitä silmukoita lisää ympärilleen, kunhan saan käsiini sopivan värisiä lahkeita. Meidän kaapeista ei enää toistaiseksi löydy. Aika tavaran palkitsi tällä kertaa ja iloinen olen että en ollut näitä vaatteita heittänyt mihinkään. Olivat liian kurjassa kunnossa laitettavaksi vaatekeräykseen mutta liian hyviä roskikseen - siis juuri sopivia matonkuteeksi.

Nyt on muuten uusi matto työn alla. Se tulee tyttöjen huoneeseen.