Siedettävät

Pitihän sitä välillä tehdä itsellenikin. Ei kyllä taida olla mun juttu kuitenkaan, koska harvemmin onnistuu... Tänään on ollut omaa ompelurauhaa, niin korjailinpa sitten pari paitaa jotka leikkasin ja ompelin viikko sitten "valmiiksi". Pääntiet tulivat silloin tosi kurjan näköisiksi, kun keskittyminen oli hankalaa erään surullisen uutisen kuultuani. Ompelin kuitenkin kun olin kerta jo aloittanut. Eihän siitä mitään hyvää tullut. Ensin sitten ajattelin, että välttävät kotipaitoina ja mökillä. Mutta kun olin toivonut näistä töihinkin sopivaa päivän ilostusta! Tartuin siis ratkojaan kun muu perhe suuntasi mummolaan ja nyt niistä tuli siedettävät. Oikeastaan ihan kivat ja varmasti myös käyttöönkin päätyvät! Pallopaidasta siis leikkasin resorikaitaleen kokonaan veks ja ompelin uuden. Avara on mutta ei liian kuitenkaan. Toista fiksailin sieltä ja täältä.

Trikoon kuvio vissiinkin olisi saanut olla toisinpäin. Huomasin vasta kun olin kerennyt leikkaamaan. Onneksi en ollut mitään kallista silkkiä leikkaamassa tai tekemässä jotain t-paitaa työläämpää vaatetta. Sitten olisi harmittanut. Onpahan sitä kotitekoisen tunnelmaa... Ihana pirteä trikoo peräisin Kangashamstereista, kaava Ottobre-woman 2/2007.

Tämän kankaan ostopaikkaa en muista millään. Viime syksystä asti odottanut vaatteeksi muotoutumistaan... sama kaava kuin edellä. Kaava on todella hyvä mulle, joten lisää tulossa. Jos vaikka oppisin tuon pääntienkin tekemään nätisti.

Kesää kohden

Uusi vuosi toi perheeseemme uudet kujeet. Minulla alkoi työt ja tyttösillä päivähoito. Kyllä työnteko häiritsee harrastuksia, mutta silti jotain on tullut tehtyä silloin tällöin käsityörintamallakin. Pahaksi onneksi kamerani lisäksi otti ja hajosi, joten senkin vuoksi käsitöiden kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Jospas kuitenkin tämä blogi heräisi jälleen eloon kevätauringon myötä.

Viimeisimpänä ompeluksena, tämän aamun tuloksena, syntyi kesäinen ruutumekko pienemmälle. Toinen kaksivuotias tyttönen saa myös mekkonsa, joka valmistui jo viime viikonloppuna. Vaikka lunta on vieläkin ihan liian paljon, niin pikku hiljaa kesäiset ajatukset hiipii mieleen. Nythän ne kesävaatteet on ommeltava, kun enhän sitten kesällä juuri koneen ääressä istu. Silloin syntyy enemmän lankoja käsitellen.

Mekkotehtaan Katariina kokoa 86/92, hieman ohjetta kapeammilla saumavaroilla. Kangas puuvillaa Eurokankaan palalaarista, joskus viime kesänä hankittua.

Mekkotehtaan Orelma kokoa 86/92, tehty ilman saumavaroja. Pikkuruutupuuvilla Eurokankaan palalaarista, vaaleanpunaiset kanttaukset kierrätyspuuvillaa.

Nämä ovat mielestäni kerrassaan ihanat mekot! Toivottavasti turkoosi ihanuus on mieluisa lahjan saajalle. Tämä toinen sininen suloisuus meni heti käyttöön omalle tytölleni. Sininen on hänen lempivärinsä ja hän itse valitsi tämän kankaan usean puuvillakankaan joukosta.

Happy Horses

Joulu teki kiireineen loven ompeluun, mutta jotain pientä pukinkonttiin menevää sain kuin sainkin aikaiseksi. Tässä eräs aikaansaannos, saanko esitellä Happy Horses, iloiset keppihevoset Heppa ja Bella:

Hepat syntyivät vanhoista täysvillaisista villasukista, jotka mummini oli neulonut yli kymmenen vuotta sitten silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni. Villaiset saapassukat olivat jo käytössä huopuneet, jotenkin en ollut vain osannut niitä heittää pois. Siispä heitin ne pyykkikoneeseen huopumaan lisää. Hevosten sisälle tuli täytettä vanhasta sisustustyynystä ja varrekseen hepat saivat katkaistun harjanvarren, kiitos kälylleni harjanvarren toimittamisesta. Silmät ja suu ovat nahkaa, jota sain äitini kätköistä. Ovat kuulemma jonkun entisen laukkutehtaan leikkuujätettä. Korvat syntyivät vanhasta kaulahuivista, jonka anoppini oli joskus antanut vaippaompeluksia varten. Vaippaompeluun se ei koskaan ollut karheutensa vuoksi päätynyt, mutta säästin tietenkin täysvillaisen huivin, jos siitä keksisi joskus jotain askarrella. Harjatupsu heppojen päälaella on sukkalankaa, jonka joskus sain kaupanpääliseksi, mutta jota en karheutensa vuoksi ole halunnut neuloa. Näin nämä iloiset hepat valmistuivat tarpeettomasta tavarasta ja minusta tuntuu, että hepoilla on niin paljon sielua, persoonallisuutta ja elettyä elämää kuin kaupan keppihevosilla.

Tyttöni saivat nämä siis joulupukilta. Isompi tuumasi, että näyttävät itsetehdyiltä. Molemmat tytöistä ottivat heti hevoset omikseen ja ne saivat nimet. Isompi tytöistä nimesi ruskeasilmäisen keppihevosensa Bellaksi ja pienmpi tyttö nimesi sinisilmäisen hevosen ytimekkäästi nimellä Heppa. Keppihevosten ohessa saapui myös ratsastuskypärät, jotka tein Mekkotehtaan oivallisella kaavalla. Tytöt ovat kirmanneet hevosten kanssa ympäri pientä kotiamme. Tytöt tykkäävät ja niin minäkin! Näiden valmistaminen oli mukavaa puuhaa, mutta yön pikku tunteina muiden joulukiireiden keskellä mietin, jotta mahdankohan saada niitä valmiiksi ja mahtaakohan tytöt edes tykätä lahjastaan.Valmista tuli ja toistaiseksi hepoilla on leikitty joka päivä.

Hyväksi havaittu Muksis

Hyvä kaava tämä Muksis-tunika (Ottobre 1/09). Kun löydän mieluisan kaavan, niin mulla on tapana tehdä monta samanlaista vaatetta eri kankaista ja ehkä pieniä muutoksia tehden. Tässä kaavassa on hihoissa on pitkät resorit, ja helmoihin laitoin hitusen pituutta lisää, joten nämä tunikat ovat tällä hetkellä mekkoja meidän Murupienelle. Kankaat ovat ihania, niin mikäs sen parempi kuin se, että nämä eivät heti jää pieneksi.

Oikealla oleva apinatunika on Myllymuksujen joustofroteeta jo jonkun vuoden takaa. Ajattelin, että tämän olisi voinut antaa jollekin, mutta Murupieni tykästyi vaatteeseen ja nyt itsekin olen tottunut siihen, vaikka alkuun ajattelin, ettei värit ole yhtään meidän lasten. Siksi varmaan tästä kankaasta ei aiemmin ollut tullut muuta kuin vaippoja. Nyt apinajoustista ei ole enää jäljellä. Hyvä niin, sillä uusia kankaita tekee mieli tilata aina silloin tällöin. Vasemmanpuoleisen viidakkotrikoon ostin vastikään Royal tuottelta ja on kyllä aivan ihanaa minusta. Iloisia eläimiä, joista myös Murupieni tykkää. Hän tykkäsi myös mekostaan ja lähti heti laulaen tanssahtelemaan, kun sai sen ylleen.

Suorat hihat ja ryppymekko

Vaatteiden ei tule olla vain kivan näköisia vaan niiden on myös tunnuttava hyvältä. Siksipä ensimmäinen enkelini haluaa, että paidoisssa on suorat hihat. "Ne tuntuvat parhaalta" hän sanoi, kun kysyin syytä. Ottobrestä 4/2012 löytyi hauska kaava Fancy Mix, jonka ompelin violetista pallotrikoosta ja tilkkulootasta löytyneestä raitatrikoosta. Kaavasta poiketen huolittelin hihansuut resorikaitaleella, koska raitatrikoota ei riittänyt käänteitä varten. Kaulusta somistamaan pääsi resorirusetti. Tykkään ja mikä parasta, tyttö tykkää myös.

Heti, kun sain käsiini tätä kruunujerseytä (joka oli jo esipesty), muuttui se Princess-tunikaksi, jonka kaava löytyi myös Ottobre 4/2012 -lehdestä. Etukappaleelle aplikoin ohjeessa olevan kruunukuvion ja ompelukoneen koristeompeleella vielä piristin sitä hieman. Suorat hihat tarvittiin, joten kaavan otin aiemmin tekemästäni pallopaidasta. Helman kumilankarypytystä jännitin, kun en ollut sellaista tehnyt aikoihin, mutta hyvin se meni. Ja mun oma pikku prinsessa pitää myös tästä paidasta! Anteeksi, tunikasta. Se on tarkkaa, onko päällä paita vai tunika, mekko vai hame...

Loppusyksyn synttäreille ja joulun juhliin halusin tehdä vanhimmalle tytölleni jotain uutta. Kangasvarastostani löytyi kaunis loimusametti ja kaava löytyi ihanaisesta Mekkotehdas kirjasta. Kaava on nimeltään Katariina. Pituuden otin mekkoon "oikeasta" koosta, leveys oli pienempää. Oma tyttöni on varreltaan hyvin kapoinen, joten niukemmilla saumavaroilla olisi voinut tehdä tämän kyllä. Aivan ihana mekko! Ja Mekkotehtaan kaavat ja ohjeet ovat tosi hyviä!! Ja mitä hihoihin tulee, tyttöni mielestä lyhyissä hihoissa voi olla rypytystäkin.

Miau!

Esikoinen oli saanut kutsun Halloween-synttäreille ja hän päätti pukeuta noidan kissaksi. Kangaslaatikoista löytyi mustaa loimusamettia, josta ompelin legginsit ja tunikan, jonka varustin hännällä. Hiuspannan ympäri kieputin soiron loimusamettia ja ompelin sen muutamalla neulanpistolla kiinni. Korvat ovat myös loimusamettia, jonka sisällä on pahviset kolmiot tukena. Tyttö tykkäsi asustaan ja minustakin kokonaisuus oli varsin onnistunut. Naamiaisasujen ompelu on mukavaa!

Väriä syksyyn

Mun syksy kaipaa väriä. Lankakaupasta tarttui mukaan ihania herkkukaramellikeriä. Yhdestä jo tuli pipo pienelle, toisesta tulee isommalle ja itsellenikin aion neuloa samanmoisen pipon. Ollaan kaikki tytöt sitten samiksia.

Tämä on ihan Murupienen lempipipo. Lanka on Baby Trunte 100% Extra Fine Merino Wool. Pehmoista ja eipä pitäisi kutitta meitä herkkiksiä.

Murupieni on kyllä sellainen pikku apuri. Puikot kiinnostavat kovasti ja mutta tyttö uskoo aika hyvin, kun kerron, että ne ovat äidin tärkeitä. Kun leikkaan kankaita olohuoneen lattialla, niin hän nyppii nuppineulat tyynystä ja ojentelee niitä mulle. Kun istun ompelemassa, niin hän usein keskeyttää leikkinsä ja tulee syliin. Silloin pitää ommella hissunkissun, ettei lapsi pistä sormiaan vaarallisiin paikkoihin. Ja olen kiitollinen siitä, että ompelukoneen säätönappulat ovat sen verran tiukkoja, ettei lapsi saa niitä kesken kaiken sekaisin. Kultaihana oli pienempänä samanlainen apuri kuin Murupieni. Nyt Kultaihana askartelee joka päivä, joskus tekee pikku kangaspuilla ja ompelee käsin omia juttujaan. Neulomistakin välillä yritetään harjoitella, mutta vielä se ei onnistu.

Tässä kuvassa pienet apulaiset tutkivat nappirasiaa ja levittivät sen sisällön sängylle...

Voihan sinerrys ja huono valo! Kunnollisten valokuvien ottaminen on vaikeaa ja varsinkin tällaisina syksyn sykkinä sadepäivinä. Murupieni sai toisenkin Muksis-tunikamekon Eurokankaan kirkkaankeltaisesta joustofoteesta ja Marimekon tehtaanmyymälästä ostetusta resorista. Taskusta tuli pikkaisen kiero, mutta eihän se menoa haittaa!

Vaippojakin syntyy pieninä välipaloina. Sivunepparillinen on omalla kaavalla tehty, tarravaipan kaava on Suuresta käsityöstä. Kyllä on kaavoissa eroja, kun sivunepillinen vastaa Swaddlen L-kokoa ja tarravaippa on tehty M-koon kaavalla!

Viimeisin ompelus on Mekkotehtaan kaavalla tehty pussukka, joka syntyi kierrätyskankaista. Pussukan sisllä on pinkki-valkoruutuista puuvillaa, vetoketjun vetimeen ompelin palan samettinauhaa. Hempeä ruusupussukka meni syntymäpäivälajaksi 7-vuotiaalle neitokaiselle. Toivottavasti oli mieluisa lahja. Näitä pussukoita on leikattu muutama lisää.

Osallistunpa taas arvontaan! Unikuun terapiahuone tällä kertaa täyttää 3 vuotta. Onnea ihanalle blogille!